Katsaus vuoteen 2024 – Suuntana omavaraisuus, joulukuu 2024

Tämä kirjoitus on osa Suuntana omavaraisuus-sarjaa. Jutun lopussa löytyy muiden omavaraistelijoiden jutut liittyen joulukuun aiheeseen, joka käsittelee kuluneen vuoden muistoja. Jotkut ehkä jakavat vinkkinsä myös diy-joululahjoista, tsekkathan ne! Itse keskityn siis kuitenkin muisteloihin. Olen jakanut tässä yhteydessä muistelun neljään kauteen, missä aloitan tarkastelun keväästä. Sitten menemme suoraan kesään ja syksyyn. Talvi tulee tässä käsittelyyn tulevaisuuden ajatuksina, mutta viittaan tämän vuoden kokemuksiin toki.

Kokonaisuudessa vuosi 2024 oli itselleni ja perheelleni hyvin haastava äkillisen sairastumisen takia. Niistäkin vastoinkäymisistä olemme päässeet eteenpäin, ja yritämme saada käännettyä vastoinkäymiset voimavaroiksi. Jälkikäteen katsottuna tuntuu, että kasvimaa ja puutarhurointi pelasti minut pahimman kaaoksen keskellä, ja ihmettelen edelleen, miten ihmeessä onnistuin taikomaan kasvimaan ja saada sen vielä tuottamaan hyvin. Moni kesävieras ihmetteli, että miten ylläpidin sellaista kasvimaata, mitä minulla silloin oli. En ihan ymmärtänyt kysymystä. En kokenut kasvimaata velvollisuutena. Kun pääsin sinne, maailma ympärilläni muuttui. Ei kaikki ollut perhosia ja söpöjä kukkia – olen kirjoittanut siitä täällä, mutta kokonaisuudessaan jäin reilusti plussan puolelle. Kanojen ja ankkojen kanssa ei ole vuonna 2024 ollut kovia haasteita, vaikkakin ankkojen maja kärsi syysmyrskyistä sille tasolle asti, että niille piti etsiä uusi majapaikka pihalta talveksi. Viittasin siihen viimeisimmässä Youtube-videossa.

On ollut tunteita herättävää kelata Instagramin stooriarkistoa ja katsoa, mitä olen viime vuonna tehnyt. Nyt tilanne kotona näyttää jälleen paljon paremmalta ja ehkä vuosi 2025 olisi minulle ja perheellemme mahdollisuus toipumiseen ja palautumiseen – ehkä myös itselleni isompiin suunnitelmiin.

Kevät (maalis-toukokuu)

Kevät oli haastavaa aikaa. Olin aloittanut toki esikylvöt innokkaasti, mutta tilanne kotona huolestutti, minkä johdosta myös esikylvötilanne vähän meni vasemmalla kädellä. Kylvöt kuivuivat, enkä ehtinyt ihan tilanteen päälle, jossa olisin hoitanut taimia niiden ansaitsemalla intensiteetillä. Esimerkiksi sipulikokeiluni (kylvöt siemenestä) menivät ihan hanurilleen. Ihme kyllä, sain ihan hyvän taimisadon kasvimaalle olosuhteisiin nähden. Jopa muutama kokeilu (fenkoli ja varsiselleri) selvisivät eteenpäin.

Toukokuu oli jälleen kaunis ja toi paljon lohtua. Hedelmäpuut kukkivat kauniisti ja lupasivat hyvää satoa. Sain myös etukäteissyntymäpäivälahjaksi pitkään haaveilemani persikkapuun. Se olikin ainoa puu, joka lisättiin vuonna 2024 meidän pihalle. Marjapensaita tuli keväällä lisää kahden vadelmapensaan verran.

Kesä (kesä-elokuu)

Kesä oli ihanaa aikaa. Siitä tuli satoisa ja kaunis. Yritän pitää sen päällimmäisenä mielessä, mutta valitettavasti ongelmiakin oli. Hyvän kukintakauden jälkeen hedelmäpuissa vieraili kehrääjäkoi. Tänä vuonna onnistuin hieman häiritsemään niiden tekosia. Epäilen, että samat ”tyypit” iskivät myös lempimarjapensaisiini, eli karviaisiin, mikä oli aika tuskallista. Joka tapauksessa viidestä karviaispensaasta kolme kärsi tuholaisista tänä vuonna. Lisäksi jokavuotiset ällötykset, eli espanjansiruetanat ottivat osansa ja sain käyttää torjuntaan taas aikaa ja rahaa. Lehtokotilotilanne oli tänä vuonna pahin, mitä vastaani on tullut. Lisäksi kasvimaalla majaili myyrä, jos toinen. Kyseisen tyypin aiheuttamat tuhot olivat kuitenkin vähäiset. Oma ja naapurin kissat päivystivät kasvimaan kyljessä ahkerasti, joten he pitivät todennäköisesti tilannetta aisoissa.

Pääsin kesällä myös säilöntähommiin. Avomaankurkkuja tuli ämpärikaupalla ja niiden säilöntään meni varsin pitkä aika. Noudatin tätä reseptiä, ja ilokseni voin sanoa, että aktiivisesti olemme niitä syöneet ja syömme vielä pitkään.

Syksy (syys-marraskuu)

Syksyllä yritin tsempata puutarhurin väsymystä vastaan. Satoa tuli runsaasti ja kuljetin tavaraa kottikärryittäin sisälle taloon. Lopulta, syys-lokakuussa, teki mieli heittää puutarhahanskat ja muut tarvikkeet varaston perukoille ja toivottaa kasvimaalle hyvää jatkoa ja ”nähdään vuonna 2025!”, mutta niinpä kuitenkin menin, siivosin, kuljetin lehtijätettä ja kompostia sekä tein syyskylvöjä (niistäkin Youtube-videot tässä ja tässä). Niin ja, rakensinhan kasvihuonetunnelinkin! Niin ja tosiaan aktivoiduin Youtuben osalta! Aika paljon siis tein tämä omavaraisteluharrastus mielessäni. Siitä olenkin ylpeä. Erityisesti ilahduttaa, että kasvimaa on aika hyvässä kunnossa kevättä varten ja minulla on ensi vuodeksi se kauan unelmoitu kasvihuonetunneli. Kiitos siis syksyn Riikalle, vm. 2024!

Syksyllä annoin omaa satoa (maa-artisokkia ja kurpitsoja) jonkin verran muille ja sain vaihdossa muun muassa omenoita, joista valmistin mehua, sosetta ja hilloja. Soseet ja hillo meni myös säilönnän puolelle, mistä ole ylpeä, koska säilöntäasioihin haluat kasvavasti panostaa – sehän kai tässä hommassa on se toivottava lopputulos. Siitä tuli hyvä mieli, että sain jakaa satoa ja saada itse sellaista, mitä en vielä itse ole pystynyt tuottamaan.

Satomaisesti kurpitsat ja perunat olivat tuottoisimpia tänä vuonna ja olen äärimmäisen onnellinen, että vuodesta 2024 tuli niin tuottoisa vastoinkäymisten jälkeen. Perunat kestävät vielä pitkään ja sipuleita riittää. Kurpitsojakin on – osa pitäisi vielä säilöä, osa menee suoraan kanoille ja ankoille pitkin talvea. Kokonaisuudessaan, olen ylpeä itsestäni ja siitä, mitä vuonna 2024 saimme aikaan!

Talvi (muistelot vs. katsaus tulevaan)

Talvi! Ai, että! Olisi pari valittua sanaa sanottavana. Muutettuamme tänne kesällä 2021, en ehkä täysin sisäistänyt, että vuodenajat lyövät vasten kasvoja. Neljännen talven kolkutellessa ovella, huomaan olevani lähes pelosta kankea. Pimeys. Se on jotain, mitä täällä maalla joutuu kestämään. Lasken päiviä siihen, että pimein päivä saavutetaan. Talvipäivänseisaus on 21.12. ja sinne on aivan liian pitkä aika, eli kolme viikkoa. Kuusi viikkoa, ja ollaan samassa tilanteessa kuin tänään, mutta ainakin silloin ollaan menossa valoon päin. Yritän kovasti selvitä talvesta kynttilöin, rutiinein, leipomalla, lukemalla ja keskittymällä niihin asioihin, joihin en keväällä, kesällä ja syksyllä ehdi juuri panostaa. Yritän arvostaa talvea vuodenaikana, joka tarjoaa mahdollisuuden kehittää ihan muita taitoja. Lisäksi se puutarhurin ja omavaraistelija resilienssi laitetaan talvella testiin. Täytyy myös muistaa, että valtaosa metatyöstä ja istumislihastyöstä tehdään talvella, kun muistellaan menneitä, otetaan opit talteen ja tehdään tulevan vuoden suunnitelmat. Ja hei, enää pari kuukautta: silloin laitetaan paprikat ja chilit kasvamaan! Siitä se sitten taas uusi vuosi lähtee kohti kasvukautta!

Suuntana omavaraisuus-blogit joulukuussa 2024

Tämä blogipostaus on osa Suuntana omavaraisuus-yhteisön julkaisuja ja kuuluu siis osaksi Suuntana omavaraisuus-sarjaani. Yhteisöön kuuluu muitakin omavaraisuutta tavoittelevia bloggaajia, jotka asuvat eri kasvuvyöhykkeillä. Suuntana omavaraisuus-yhteisöä pyörittävät Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi).

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/12/myrskyn-jalkeen.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/12/diy-joulukukka-lahjaksi-omavaraisuus.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/12/suuntana-omavaraisuus-joulukuu-2024.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2024-osa-12/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/joulupaketteja-ja-vuosi-2024-kohokohdat

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18702

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/12/01/joulukuu-24-muistojen-vuosi-ja-joulu