Kanaharrastus on meille uudehko juttu. Ensin tuli muutama kana ja kukko. Sitten iski päälle hullu kanamatematiikka ja lisää kanoja piti saada. Haudoimme juuri 12 tipua hautomakoneessa, joten olemme nopeasti sukeltaneet aika syvälle kanaharrastajien maailmaan. Meillä on monta syytä pitää kanoja ja avaan sitä tässä jutussa. Kerron tässä jutussa myös vähän tarkemmin, miksi päätimme hautoa itse tipuja ja mitä seuraavaksi teemme kanaharrastuksen kanssa.
Meidän kanaharrastuksen vaikea alku
Olemme olleet nyt kotitarvekanalan pitäjiä noin seitsemän kuukautta. Neljä kanaa (kolme tehokanaa ja yksi piikkiöläinen) sekä kukko muuttivat meille elokuussa 2022, vaikka alunperin olimme ajatelleet ottaa kanoja vasta kesäksi 2023. Kun meille tarjottiin pientä parvea, päätimme tarttua tilaisuuteen, vaikka emme olleet todellakaan valmiita. Kanaharrastus ei ole kuitenkaan kovin monimutkainen asia omaksua, vaikka tietyt kriteerit pitääkin täyttyä ja muutama toimenpide tehdä. Sinällänsä, kanaharrastus on melko suoraviivainen ja stressivapaa omavaraisteluharrastus, josta on oikeasti hyötyä taloudelle, jossa kanoja on.
Meidän kanaharrastus ei ole ollut pelkillä ruusuilla tanssimista ja alkumme oli kohtuuttomankin kova. Meidän ensimmäinen kukko, Henrik, päätyi kolmen kuukauden yhteiselon jälkeen pataan, koska se oli kovin uhmakas lapsille ja kävi lopulta myös minun päälle. Kukkojen omistajien pahin pelko toteutui meillä siis heti kättelyssä, kun saimme nuoren hormonihirviön parveemme. Mieheni opetteli kukon lopetuksen aika puskista, mutta asia saatiin hoidettua kunnolla ja asillisesti, mikä on meille tärkeää. Minulle jäi statistin rooli ”kukko pataan”-hommassa, koska se otti niin koville. Tällä hetkellä tuntuu, että pystyn suhtautumaan asiaan vähän rationaalisemmin. Nyt meillä on uusi pääkukko, jonka nimi on Tonttu (, koska hän tuli meille ennen joulua ja hänellä on iso punainen harja). Tonttu vaikuttaa kunnolliselle tapaukselle kaikin puolin. Hän pelkää meitä tarpeeksi, mutta on hyvä kukko kanoille.
Miksi kanat ja uudet tiput?
Hankimme kanat ensisijaisesti perheen yhteiseksi harrastukseksi ja omien munien tuottajiksi, eli omavaraisuuden kasvattajiksi. Ajattelen, että käytännössä voimme elää pelkillä munilla, jos pahin skenaario tapahtuisi, vaikka toivon todella, ettei niin ikinä käy. Kanoilla on monia muitakin tehtäviä, joista voin mainita vaikka biojätemyllypuolen, oman lannoitteen tuottamisen ja oppimismahdollisuuden koko perheelle. Kotikoululainen viettää paljon aikaa kanojen kanssa ja imee tietoa itseensä.
Meidän perheessä syödään paljon kananmunia. Nykyinen aikuisten kanojen parvi tuottaa hyvänä päivänä neljä munaa, mutta käytännössä päivittäinen munamäärä liikkuu 2-3 munan kieppeillä. Se ei riitä meille mitenkään. Tästä syystä päätimme hautoa hautomakoneella tipuja. Tavoitteenamme oli, että meillä olisi 10 kanaa ja 1-2 kukkoa. Syy haudontakoneprojektille oli omien kanojen haudontavietin puuttuminen (se on hyvin tyypillistä tehokanoille, jotka on suunniteltu tehokkaiksi munantuottajiksi, ei hautojiksi). Lisäksi halusimme lisätä kanojen määrää turvallisesti ilman mahdollisia sairasteluja. Valitsimme kokeilla omia munia ja pyytää piikkiönkannan munia sukulaissuhteiden kautta. Aikuiset kanamme ovat kotoisin kyseisestä paikasta, joten paikka oli niin sanotusti ”vanha tuttu”.
Suureksi ihmeeksemme saimme täydellisen onnistumisprosentin – tai no siis käytännössä ei ihan. Laitoimme alunperin haudontakoneeseen 13 munaa. Silloin ajattelimme, että hyvä jos puolet ovat hedelmöittyneitä ja lähtevät kehittymään. Kävi niin, että yksi muna oli hedelmöittymätön, loput kehittyivät. Kirjoitushetkellä meillä vaeltelee omassa aitauksessaan 12 terhakkaa pikkutipua, jotka harjoittelevat kovasti pyrähdyksiä ja availevat siipiään innokkaasti. Siipiteorian mukaan näyttäisi, että tipuissa on seitsemän kanaa ja viisi kukkoa.
”Mitä kukoille käy?”, on ollut yleinen kysymys. Vastaan tähän suoraan, ettei kuusi kukkoa voi elää samassa parvessa. Ei mitenkään. Elättelen toivoa, että voisin pitää yhden kukon Tontun kaverina. Lopuilla on kohtalo löytää uusi koti (kukot tosin eivät ole kovin toivottuja seuralaisia) tai joutua teuraaksi. Teurastuksen teemme itse emmekä anna niitä teuraaksi muualle. Kukkotiput saavat kuitenkin elää elämänsä aikuisuuteen asti meillä, tai ainakin niin pitkään, kun Tonttu-kukko heidät antaa parvessaan olla.
Muuten kukkoaiheeseen liittyen, emme kasvata kanoja lihan takia. Sen olemme päättäneet, että jos joudumme jostain syystä kukoista tai kanoista luopumaan, käytämme ne lihana, jos se on vain mahdollista. Pääasiassa pidämme niitä munantuotannon takia, ja kukot ovat meillä takaamassa pysyvämpää kanakantaa, eli omaa tiputuotantoa sekä pitämässä kanat kurissa.
Meidän on kevään tai kesän aikana tarkoitus rakentaa uusi ympärivuotinen kanala, joka vetää noin 15 kanaa. Se rajoittaa meidän parven kokoa tulevaisuudessa. Syksyyn mennään näillä näkymin 11 kanan ja kahden kukon kanssa. Se on hyvä määrä. Kanat eivät meillä voi laiduntaa vapaana, koska meillä on tolkuton määrä kettuja, supikoiria ja erilaisia haukkoja. Myös kotkien vierailu taivaalla on melko yleistä. Ison aitauksen tekeminen on agendallamme. Nykyinen kesäkanala saa palvella parvea uuden kanalan valmistumiseen asti, kunhan ulkoilukausi pääsee käyntiin.
Kanat omavaraisuuden takeena?
”Ilmaiset munat” on jännä käsite. Aina kun käyn kevyesti kääntymässä Hankkijassa ostamassa kuivikkeita tai tilaan soijatonta rehua verkkokaupasta, joudun toteamaan, että tämä harrastus maksaa. Kanarehun, rehukauran, kuivikkeiden, extrakalkkien, vitamiinilisien, tiputarvikkeiden, lamppujen, lämpölähteiden, sähkön, rakennusmateriaalien ja ties minkä hinnat nostavat ”ilmaisten” munien hintaa aika merkittävästi. ”Halvemmaksi tulisi ostaa munat kaupasta” on ihan faktaa. Niin tulisikin.
Eikä se, että ostan kanoille ruokaa ja tarvikkeita, ole omavaraisuutta täysin sen puhtaimmassa merkityksessä. Mutta, jos kävisi niin, ettei kaupasta saa munia tai niiden hinta nousisi moninkertaiseksi, olisimme tilanteessa, jossa kannattaa olla. Silloin munat ovat kullan arvoisia. Sitä paitsi kun kanaharrastuksen alkukustannukset on maksettu, muuttavat munat erittäin halvoiksi. Ei ehkä ilmaisiksi, mutta erittäin halvoiksi. Me emme ole siellä vielä, koska pysyvän kanalan rakentaminen tulee viemään rahaa, mutta sen jälkeen alamme luisua kohti mukavia hintatasoja – jollain aikataululla kuitenkin.
En usko maailman pysähtymiseen enkä elä ”dooms dayn” pelossa, mutta olen realisti. Syksyn ja kevään toimitusongelmat kuivikkeiden osalta ovat olleet herättäviä. Jouduin itse vaihtamaan kuiviketta lennosta. Vaihdossa kävi hyvin, koska totesin pitäväni uudesta kuivikkeesta enemmän. Eipä taas hetken kuluttua naurattanut, kun toimitusketjuissa oli ongelmia, eikä tätä uuttakaan kuiviketta saatu. Nyt taas sai ja päädyin pitämään kotona merkittävää puskuria rehujen ja kuivikkeiden suhteen. Jos rehuja ja kuivikkeita ei saisi, uskoisin meidän selviävän kyllä kanojen ruokinnasta ja hoidosta omavaraisesti.
Se, ettei minun tarvitse miettiä mistä saan kananmunani, on minulle tällä hetkellä tärkeintä. Syömme ja käytämme kananmunia sen verran paljon, että se on meille kannattava investointi pitkällä tähtäimellä.
Tulevaisuus kanojen kanssa
Pyrimme jatkossa pitämään siis noin kymmenen kanan parvea. Tämä tarkoittaa, että lisätipuja tarvitaan tietyin aikavälein, mutta toivoisin kovasti, että uusista tipuista löytyisi yksi tai kaksi innokkaampaa hautojaa tulevaisuutta varten, koska pidän parempana vaihtoehtona sitä, että kanat itse hautovat poikasensa. Nyt kuitenkaan emme ole vähään aikaan lisäämässä parven kokoa. Tällä on hyvä mennä. Jos pääsisimme noin viiden munan määrään päivittäin, olisin onnellinen. Jos munia tulee enemmän, löytyy niille kyllä käyttötarkoitus. Muun muassa lasimunien säilöminen kiinnostaa ja asuuhan äitini lähettyvillä. Hän varmasti arvostaisi ajoittain pientä munalähetystä – varsinkin kun hän usein meidän siivekkäitä ystäviä hoitaa, kun olemme itse poissa.
Kanaharrastus on ollut opettelua ja erinäisiä vaivoja on hoidettu tässä alkutaipaleella. Yhden kanan kalkkijalka muun muassa on saanut ihmettelemään sitä, mitä kaikkea kanoille voikaan tulla. Olemme kuitenkin päässeet aika helpolla, emmekä ole mitenkään lannistuneita kanaharrastajia. Nyt olemme aika tyytyväisiä ja siirrämme katseemme kohti uuden kanalan rakentamista. Siitäkin on jo monta eri versiota piirrelty. Lopullinen kanala, sen paikka, mitat, aikataulu ja kustannukset pitää vielä pohtia tarkkaan, koska kanaharrastukseen saa toki myös kulumaan paljon aikaa, rahaa ja muita resursseja. Ilmaisia munia ei olla meillä vielä nähty, eikä varmaan lähitulevaisuudessa nähdäkään, mutta olemme silti tyytyväisiä, mihin suuntaan olemme omavaraisuutta voineet viedä.
