Omavaraistelijan kevät luonnossa – Suuntana omavaraisuus, kesäkuu 2023

Tämä kirjoitus on osa Suuntana omavaraisuus-sarjaa. Jutun lopussa löytyy muiden omavaraistelijoiden jutut liittyen kesäkuun aiheeseen, joka koskee luonnonantimien hyödyntämistä omavaraisuusnäkökulmasta.

Kevät tuli ja kaiketi myös meni. Luonto heräsi ja hedelmäpuut kukkivat tänä vuonna kauniisti. Se antaa toivoa viime vuotta paremmasta sadosta. Puutarhan ja kasvimaan ohessa omavaraistelijan katse on kiinnittynyt heräilevään luontoon ja antanut aihetta mennä metsään ja mättäille, sekä kerätä joitakin luonnonantimia omaan käyttöön.

Periaatteessa – ja ihan käytännössäkin – luonnonantimet tukevat omavaraisuutta erinomaisesti. Ne eivät vaadi omavaraistelijalta juuri hartiatyötä, jollei keräämistä ja säilöntää lasketa mukaan. Ne tulevat sellaisena kuin tulevat kaikessa hyvässä ja pahassa, mikä tekee niiden keräämisestä miellyttävän ja nautinnollisen lisän omavaraisteluun.

Tässä jutussa kerron vähän omasta matkasta luonnonantimien hyödyntämiseen, omista ajatuksista kerätä luonnon tarjoamaa ravintoa ja muuta hyvää sekä siitä, mitä olen nyt keväällä hyödyntänyt itse pääasiallisesti.

Luonnonantimien ihanuus omavaraistelussa

Luonnonantimien hyödyntäminen omavaraisuusnäkökulmassa on yksi omavaraistelun osa-alue. Kaikkea ei tarvitse itse hampaat irveessä kasvattaa ja tuottaa. Luonnon hyödyntäminen kestävällä tavalla takaa monipuoliset fyysiset varastot ja rikkaan mielen tiukkaakin omavaraistelulinjaa harjoittavalle. Löysähkölle kehittyvälle omavaraistelijalle, kuten minulle, luonnonantimien kerääminen tuo mieltä innoittavaa uutta tietoa saataville, uusia taitoja ja rauhallista tarkkailevaa keräilyä.

Luonnonantimien kerääminen vaatii toki tietoa. Tunnistaminen on oma lajinsa ja se voi olla alkuun hyvinkin vaikeaa. Ihan kaikkea ei voi kerätä, eikä niitä voi kerätä mistä tahansa. Lisäksi niiden hyödyntäminen ja säilöminen vaativat uuden tason osaamista, mutta mitkään näistä edellä mainituista seikoista ei ole kovin vaikeaa ottaa haltuun. Itse olen viimeiset pari vuotta opetellut villiyrttien tunnistamista ja niiden hyödyntämistä. Vasta nyt luulen tunnistavani vuohenputken kaukaakin katsottuna ja tietäväni mitä yleisimmillä villiyrteillä voi tehdä. En tee toki kaikkea, koska mielenkiinto ja innostus ei ole ollut niin läpileikkaavaa, mutta olen silti pyrkinyt joka vuosi oppimaan jotain uutta.

Kuusenkerkkä tämän kevään pääluonnonannin ja sen hyödyntäminen

Viime vuonna haaveilin kovasti nokkosen keräämisestä ja siitä, että tänä vuonna keräisin sitä varastoon – ehkä jopa omasta ”yrttipenkistä”. ”Voisinpa vähän lannoitellakin sillä”, ajattelin. Enpä jaksanut. Yhden pienen satsin keräsin nokkosta, mistä tein yhden nokkoshapanjuurileivän. Ehkä ensi vuonna taas uusi yritys? En myöskään jaksanut vuohenputkia ja voikukkaa hyödyntää muuten, kuin kerätä niitä kanoille tuoreravinnoksi. Vadelman- ja mustaviinimarjanlehdet ovat myös vaiheessa, mutta ”tulossa”. Niitä olisi tarkoitus käyttää teessä. Tänä vuonna keskityin vähän armollisemmin yhteen luonnonantimeen, joka oli kuusenkerkkä.

Meidän tontilla on pari komeaa kuusta, joista kerkkien kerääminen on suht vaivatonta. Kaikkea tietenkään ei voi kerätä, mutta ihan kohtalaisen saaliin sain pienelläkin vaivalla. Sadosta tein pari purnukkaa kuusenkerkkäsiirappia, jonka valmistin tämän ohjeen mukaan meidän kaasuliedellä. Lisäksi kuivasin kuusenkerkkää tulevaa talvea varten flunssalääkkeeksi ja käytinpä sitä tuoreeltakin hunajan kanssa flunssanoireita helpottamaan ja tuntui se kyllä toimivan. Pakkaseen sitä meni myös pieni erä, mutta en halunnut liioitella, koska tiedän ettemme käytä sitä kuitenkaan smootheihin tai vastaaviin kovin usein.

Kuusenkerkän kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten sen keräämisessä kannattaa hankkia maanomistajan hyväksyntä, jos kuuset eivät sijaitse omalla maalla. Meillä tosiaan pari kuusta takaa parin siirappipurkin ja flunssalääkeannoksen takaamisen tulevaksi vuodeksi. Siirappi oli osaltani uusi kokemus, myönnettäkööt, mutta lapset vaikuttivat hyväksyvän siirapin mutisematta, mikä on aina hyvä merkki.

Jatkossakin siis meillä kuusenkerkkää hyödynnetään takuuvarmasti.

Mitä muuta aion hyödyntää luonnosta vuonna 2023?

Loppukesä ja alkusyksy on omavaraistelijan kulta-aikaa, jos luonnon satokausi on hyvä. Mustikka, puolukka ja sienet kuuluvat varmasti myös tämän omavaraistelijan toimiin. Itselleni ehkä tärkeimmäksi luonnonantimeksi on muodostunut lempimarjani mustikka, jonka satokautta osaan odottaa joka vuosi. Huonoimpinakin mustikkavuosina olen onnistunut raapimaan mökin pihalta kohtuullisen sadon, joten luotan siihen, että jonkinlaisen sadon saan vuosittain, jos vaan kerääminen innostaa ja yleensä innostaa. Viime vuonna täytin ensimmäistä kertaa pakkasemme, lasten mustikannälkäiset vatsat ja kanojen ruokakipot keräämilläni mustikoilla, koska mustikkasato oli mieletön ja runsas. Tältä vuodelta toivon samaa.

Sienimetsässä olisi erityisen arvokasta käydä, mutta viime vuosina sienestäminen on rajoittunut tuttuihin kantarellipaikkoihin, joista on saanut sen muutaman kastikeannoksen verran tavaraa. Tattimetsään en ole eksynyt ollenkaan, mikä on ärsyttänyt. Ehkä ero sieni- ja marjametsän välillä on ollut se, että mustikka- ja puolukka-apajat löytyvät kirjaimellisesti koti- ja mökkiovilta, kun taas sienimetsään on pitänyt konkreettisesti lähteä. Tuntuu, että metsään olisi kiva mennä jonkun kanssa, koska se sientenetsintä on välillä vähän tylsää hommaa, sanottakoot se nyt ääneen. Sieniseuraa on ollut vaikea viime vuodet löytää, mutta nyt tuntuu, että tilanne on hallussa, kun omavaraisteluun erikoistuneita sielunkumppaneita on löytynyt lähialueilta. Ehkäpä tänä vuonna saadaan syödä vähän tattejakin tai edes vähän suppilovahveroita. Luksusta olisi jos joulun sienisalaattiainekset löytyisivät itse kerättynä, mutta se on jo ehkä ylemmän tason unelmointia.

Joka tapauksessa, mustikoita kerätään ja sienimetsään yritetään tänä vuonna mennä. Siinä loppuvuoden tavoitteet.

Suuntana omavaraisuus-blogit kesäkuussa 2023

Tämä blogipostaus on osa Suuntana omavaraisuus-yhteisön julkaisuja ja kuuluu siis osaksi Suuntana omavaraisuus-sarjaani. Yhteisöön kuuluu muitakin omavaraisuutta tavoittelevia bloggaajia, jotka asuvat eri kasvuvyöhykkeillä. Suuntana omavaraisuus-yhteisöä pyörittävät Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi).

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/nokkoslannoitetta-puutarhaan

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2023/

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/omavaraistelijan-kevat-luonnossa

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/05/kotipuutarhuri-luonnon-apurina.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/06/luonto-hoitaa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/06/luonnon-monimuotoisuus-kotipihalla.html

Päiväpesän elämää http://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/06/suuntanaomavaraisuus-kesakuu-2023.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-6/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/06/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-6.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/06/tuholaistorjunta.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/luonnonmonimuotoisuus-kotitarvetilalla

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17192

Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/06/unelmana-omavaraisempi-elama.htm

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/luonnon-monimuotoisuuden-vaalinta-ja-siita-hyotyminen-turvalliset-lannoitteet-ja-tuholaistorjunta-suuntana-omavaraisuus

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/06/05/kesakuu-23-kuulumisia-korvesta