Tämä kirjoitus on osa Suuntana omavaraisuus-sarjaa. Jutun lopussa löytyy muiden omavaraistelijoiden jutut liittyen maaliskuun aiheeseen, joka koskee syitä bloggata ja omaa käsitystä kestävästä kehityksestä. Itse lähestyn tätä aihetta lähinnä oman pienviljelyn vaikutuksesta kulutukseen ja ruokaturvaan sekä siihen, miten ruoan hinnan voimakas nousu vaikuttaa omaan haluun viljellä ja taata riittävät ruokavarastot.
Ensinnä, miksi bloggaan?
On aika vaikea sanoa yhtä syytä, miksi bloggaan. Olen aikoinani kirjoittanut omaa ruokablogia, joka sai ihan hyvää näkyvyyttä omassa kohderyhmässään. En ikinä kaupallistanut blogia, joten mistään vakavasta puuhasta ei sinänsä ollut kyse. Se oli kuitenkin mukavaa puuhaa ja pääsin keskusteluyhteyteen ihmisten kanssa, joita kiinnosti samat teemat kuin itseänikin.
Toiseksi, minulla on vahva taipumus kirjoittamiseen ja ilmaisen itseäni parhaiten tekstimuodossa. Pidän kirjoittamisesta ja teen sitä myös työkseni. Siksi myös blogit ovat tuttuja ja koen ne laajemman aiheen käsittelylle hyväksi kanavaksi. Lisäksi pidän itse blogien lukemisesta. Niistä saa hyvän kerronnallisen kuvan, oli aihe mikä tahansa.
Toivon tältä blogilta yhteisöllisyyttä ja muiden samanhenkisten tavoittamista. Siksi olen osa Suuntana omavaraisuus-yhteisöä, koska mukana on monenkirjavaa, eri kasvuvyöhykkeillä asuvia omavaraistelijoita, joilta voi oppia uutta ja joiden kanssa voi käydä keskustelua monesta eri aiheesta liittyen omavaraisuuteen. Voit mielelläsi kommentoida blogipostauksiani. Vastaan niihin kaikkiin ajan myötä.
Yhdeksi syyksi voin mainita myös halun pitää eräänlaista päiväkirjaa. On mukava palata ajassa taaksepäin ja tarkistaa, mitä olen milloinkin miettinyt ja pohtia mitä matkalla on tapahtunut. Olen tyyliltäni varsin impulsiivinen suorittaja, joten kun saan idean, alan helposti toteuttamaan suunnitelmaa, mutta saatan helposti huomata olevani menossa väärään suuntaan, ja joudun siksi muuttamaan ajatuksiani. Siksi jonkinlainen kartta omaan päähän ja ajatuksiin on hyvä olla…
Kestävän kehityksen vaikutus omaan viljelyyn
Myönnän, en ole maailman suurin kestävän kehityksen rulettaja enkä käytä kovinkaan paljon voimavaroja sen pohtimiseen. Pidän kuitenkin luonnonmukaisesta tekemisestä ja tuottamisesta.
Kestävä kehitys on hieno termi, joka tarkoittaa, Ympäristöministeriötä lainaten:
”… maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.” – Ympäristöministeriö
Omassa viljelytoiminnassa tämä tarkoittaa mahdollisimman luonnonmukaisia toimintatapoja. En käytä torjunta-aineita ja lannoitan luonnollisesti oman kanalan tuotoksilla sekä naapurin hevosten jätöksillä. Pyrin myös pidemmällä tähtäimellä siihen, että en tarvi ulkopuolisia tahoja siementen, mullan tai lannoitteiden tarjontaan. Kaikki kiertää meidän oman pihan sisällä. Maata ei muokata ja se pidetään elinvoimaisena. Ajattelen tätä lähinnä hyvin sisälähtöisesti, eli mikä on hyvää meidän perheelle ja meidän pihalle. Samalla se tosin sopii suurempaan kestävän kehityksen käsitteeseen.
Oma pienviljely nykymaailman valossa
Olen aikaisemminkin todennut, että oma puutarha- ja kasvimaatoiminta ovat jatkuvasti laajentuvaa ja pyrin oppimaan vuosi vuodelta lisää. En ole halailemassa tähtiä heti, sen tiedostan. Matka omavaraisuuten oman toiminnan kautta on todella pitkä ja osin mahdoton prosessi, mutta pyrin parantamaan perheeni osalta kykyä ruokavarastojen turvaamiseen omavaraisuuden kautta.
Ruoan hinta on noussut merkittävästi viime aikoina ja tuntuu, että joka kerta kun kaupassa käy, samasta ostoskorista saa maksaa vähän enemmän. Meillä on varmasti mahdollista karsia ruokamenoista, koska käytämme enimmäkseen luomulaatuisia tuotteita niiltä osin, missä se on järkevää ja mahdollista. Kotimaisuus on ollut myös painotettua ruokahankinnoissa. Lisäksi hankimme ison osan ruosta reko-rinkien kautta ja ostamme suoraan tiloilta, joten elämme hyvin monipuolisten ruokakanavien maailmassa. Ruoka maksaa ja meidän perheessä ollaan oltu valmiita panostamaan laadukkaaseen ravintoon.
Tästäkin huolimatta hinnannousu on pakottanut ajatukset myös oman viljelytoiminnan suuntaan ja pistänyt miettimään, mitä kannattaa viljellä ja kuinka paljon. Käytämme esimerkiksi paljon tomaattituotteita, jotka olisi pidemmällä aikajänteellä kiva saada omista säilönnän tuotoksista. Tänä vuonna onkin syytä panostaa erilaisiin tomaattilajikkeisiin ja pohtia, mitkä sopivat parhaiten esimerkiksi ketsupin ja tomaattimurskan valmistamiseen. En usko, että pääsen vielä tomaattituotteiden osalta omavaraiseksi vuonna 2023 tai 2024, mutta suuntaan sinne päin.
Olen melko tarkkaan laskemassa tänä keväänä esikylvöjen kohdalla kuinka monta kasvia tarvitsemme mitäkin ja mitä haluamme todella itse viljellä. Tomaatit, sipulit, yrtit (maustamiseen ja lääkinnällisiin tarpeisiin), kurkut, ja pavut – ne saavat päähuomion. Meidän perheessä syödään niin paljon porkkanaa, että saisin käyttää koko viljelyalan ja vähän päälle, että pääsisimme omavaraisuuteen sen kanssa.
Porkkanan lisäksi jotkut muut lajikkeet olen suoralta kädeltä hylännyt omavaraisuusmielessä. Kaali on sellainen, jota meillä kulutetaan paljon. Se on myös haastava kasvattaa tuholaisten takia. Kuulin eräästä lähteestä Wonder Mesh-nimisestä tuotteesta, jota olen ajatellut testata tänä vuonna, josko siitä olisi hyötyä. Kaali on toisaalta ollut aina aika halpaa, joten vaikka omavaraisessa taloudessa ei pitäisi näin ajatella, ajattelen silti, että kaali ainakin toistaiseksi vaikuttaa olevan kannattavampaa ostaa, kuin taistella sen kasvatuksen kanssa.
Kokonaisuudessa koen, että säilöntäprosessit pitäisi saada käyntiin tänä vuonna. Paineita vähän isomman luokan prosessiin on, ei vain ”kokeiluun”, joten mietin kovasti, mitä voisin tänä vuonna tehdä. Mainitsemani tomaattisäilykkeet ovat varmasti ensisijaisia, mutta toivon sen lisäksi jonkinlaista marja- ja hedelmäsatoa – toivottavasti ihan säilöntätasolle asti. Pienikin omiin ruokavarastoihin panostaminen voi olla tulevan vuoden aikana kullan arvoista.
Suuntana omavaraisuus-yhteisön maaliskuun postaukset
Tämä blogipostaus on osa Suuntana omavaraisuus-yhteisön julkaisuja ja kuuluu siis osaksi Suuntana omavaraisuus-sarjaani. Yhteisöön kuuluu muitakin omavaraisuutta tavoittelevia bloggaajia, jotka asuvat eri kasvuvyöhykkeillä. Suuntana omavaraisuus-yhteisöä pyörittävät Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi).
Kasvuvyöhyke 1
Maijalassa https://www.maijalassa.com/haaveita-ruokaturvasta-ja-kestavammasta-maataloudesta/
Kakskulma https://kakskulma.com/miksi-kirjoitan-blogia/
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2023/
Kasvuvyöhyke 2
Päiväpesän elämää
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/03/suuntana-omavaraisuus-15-nalka-pois.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-3/
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/03/pienviljelijan-ruokaturva.html
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/miksi-kirjoittaa-blogia
Caramellia https://caramellia.fi/maalis2023/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/03/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-3-miksi.html
Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17186
Sanni ja farmi http://www.sannijafarmi.fi/2023/03/suuntana-omavaraisempi-elama.html
Kasvuvyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/03/unelmana-omavaraisempi-elama-siemenet.html
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/03/06/maaliskuu-23-miksi-blogi/
[…] Kasvuvyöhyke 1Maijalassa https://www.maijalassa.com/haaveita-ruokaturvasta-ja-kestavammasta-maataloudesta/Kakskulma https://kakskulma.com/miksi-kirjoitan-blogia/Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2023/Krutbacken https://www.krutbacken.fi/pienviljelyn-vaikutus-omaan-kulutukseen–suuntana-omavaraisuus-maalisku… […]
[…] Krutbacken https://www.krutbacken.fi/pienviljelyn-vaikutus-omaan-kulutukseen–suuntana-omavaraisuus-maal… […]
Ajattelen, että myös se suoramyynnin tukeminen on omavaraisuutta, mutta laajemmin oman asuinyhteisön sisällä. Olen itse ottanut rennosti esim. perunoiden kanssa, kun kerran kylällä on oma luomuperunan viljelijä. Ihan kaikkea ei tarvitse itse, ja silläkin on oma roolinsa, että tukee omilla ostoksillaan muita. Voi sitten itse keskittyä sellaisiin, mitä ei ole muuten kovin hyvin tarjolla. Kuten nyt vaikkapa minun himoitsemani kotimainen parsakaali. Ei tarvitse kuluttaa ostoksillaan Espanjan vähäisiä vesivaroja, jos on edes muutama pussillinen omaa parsista pakkasessa…
Tämä on fiksusti ajateltu. Me ei esimerkiksi voida kasvattaa nautakarjaa, joten me ostetaan se sukulaisilta, jotka asuvat lähellä tai lähialueen muilta tiloilta. Reko-ringin kautta saa myös pienviljelijöiden tuotteita hyvin laajasti ja tuen mielelläni heidän toimintaa.
Tämä Emman ajatus on kyllä musta tosi hyvä! Mua kiinnostaa ihan hirveästi oman omavaraisuuden kehittämisen lisäksi erilaisten paikallisyhteisöjen kehittäminen ja sellaisen vanhanaikaisen kyläkulttuurin elvyttäminen 🙂 Olen tosi onnellinen, kun tämä uusi kotikylä tuntuu aika aktiiviselta ja kaikenlaista yhteistä tekemistä tuntuu löytyvän.
Kyllä, pidän myös ajatuksesta, ettei kaikkea tarvi yrittää itse. Ehkä siinä samalla voi itsekin erikoistua johonkin ja tuoda ympäristöön lisäarvoa. Kiva kuulla, että teillä on aktiivinen yhteisö siellä. Sillain sitä erikoistumistakin saadaan aikaan, kun tiedetään kuka pystyy ja mihin sekä kuka on kiinnostunut mistäkin.
Tuo Wonder Mesh herätti heti kiinnostuksen! Kerrothan siitä lisää 🙂 Kaalien kanssa on aina yhtä taistelua, joten täälläkin ollaan sitä osastoa hiivutettu, mutta parsakaalia tekee silti mieli kasvattaa.
Brittiläinen innovaatio on kuulemma ja toimii hyvin. En ole vielä itse päässyt asiassa eteenpäin, koska en ole päättänyt viljelenkö mitään kaalia (ja tietenkin juuri parsakaalia kaipailen minäkin). Kyllä mä varmaan tässä keväällä tilailen ja testaan juuri parsakaalin kanssa, josko toimisi. Voi kuulemma kastella läpi ja valokin menee siinä hyvin läpi, ettei tarvi taiteilla juuri yhtään. Antaa vain kasvaa, eikä tuholaiset pääse tekemään tuhojaan, jos on hyvin reunat peitelty. Näin ainakin mulle eräs viljelijä uskotteli. Saa nähdä.
Itse olen saanut kaalisatoni onnistumaan htötykasviyhdistyksen kaaliverkon avulla. Kastelu tosiaan onnistuu läpi. Nostan helmat tiilien alta ylös vain kun lisään kesällä palanutta lantaa ja kitken vähän samalla rikkaruohoja.
Kiva kuulla tämä kommentti. Voisin ehkä olla ennemmin kiinnostunut tästä vaihtoehdosta. Meillä ainakin on pidettävä kaalit piilossa. Edes lehtikaali ei pärjää, ei kiinankaali tai edes mangoldi. Ihan mahdotonta, vaikka mitä luonnollista torjuntaa käyttäisi.
Ihailen aina muiden kykyä harkita tarkkaan kannattavuudet ja muut. Itsehän häröilen lähinnä sen mukaan mikä nyt juuri sillä hetkellä tuntuu kivalta. Kaalia en ole aiemmin uskaltautunut testaamaan, mutta tänä vuonna aion uhkarohkeasti kokeilla sekä lehtikaalia että ruusukaalia. Saas nähdä 😁
Niin, se on kaunis ajatus, että menisi laskut ja itse toiminta oikein. Mäkin lasken, mutta voi olla, ettei edes paikkaa ole, mihin laittaa tavaraa ja sitten lahjoittelen kaikille tutuille ja tuntemattomille hyviä taimia. 😀 Toivotaan, että kaalikokeilut onnistuu!
Ketsuppiomavaraisuus kiinnostaa täälläkin. Nykyisessä paikassa en ole sanottavammin onnistunut tomaattien kanssa, joten tavoite ei ole liian helppo. Ajattelin kuitenkin kysellä muilta tomaateille parhaimmat ohjeet, ihan siltä varalta että asiat muuttuvat. Joten olisin todella kiinnostunut jos sinulla jo on kerättynä kivoja ohjeita tomaattien säilömiseen 🙂
Ketsupista lueskelin ja kovin monessa vain kehotettiin pamnostamaan isoihin punaisiin tomaatteihin. Mä laitoin nyt paria lajiketta (Sparta & Shirley) tulemaan ihan vain perustuen, että sain niitä ja ovat isoja punaisia lajikkeita. Ei ole kokemusta kummastakaan. Viime vuonna kasvatin vain pientä Tiny Timiä, raidallista Tigerellaa ja Hildaa. Ja tomaattisato jäi huonommaksi kuin edellisenä vuonna, koska meillä ainakin kasvukausi oli selvästi lyhyempi ja yöpakkaset vei hyvän määrän raakileita sitten alkusyksystä. Ajattelin nyt panostaa noihin isoihin lajikkeisiin. Lähialueella on yksi tomaatteihin erikoistunut taimisto ja haen heiltä vielä jotain lajiketta kaveriksi. Varsinaisia ohjeita ei vielä ole, mutta olen katsonut säilöntävideoita ja kaikki vakuuttavat sen olevat helppoa – mitä sekin sitten tarkoittaa… 😀
Itsellä on samanlaiset ajatukset blogin pitämisessä, kuin sinulla. Päiväkirjan tavoin minäkin kirjoittelen ja reseptejä laittelen. On mukavaa palata lueskelemaan omia juttujaan!