Siementen kerääminen – omavaraistelijan ”must do”

Ilmaisia siemeniä omalta pihalta? Kuulostaa täydelliseltä ja mukavan omavaraiselta? Sitä se onkin, mutta siihen liittyy muutama nippelitieto, joka voi pelastaa turhalta työltä – tai yllätyksiltä.

Siementen kerääminen sadonkorjuun yhteydessä on tärkeää – jotkut sanoisivat, että se on omavaraistelijan tärkein taito. Sillä tavalla turvataan siementen riittävyys seuraavalle satokaudelle. Parhaassa tapauksessa tietyn lajikkeen osalta sinun ei enää ikinä tarvitse tuhlata rahaa, kunhan vain muistat kerätä siemenet. Sitä paitsi siemenet ovat täydellinen lahja puutarhurilta toiselle. Täydellistä – siis ainakin melkein.

Jokaisella lajikkeella on omat huomioitavat seikat. Esimerkiksi kosteissa siemenissä, kuten tomaateissa ja kurkuissa, voi olla hyötyä fermentoida siemenet ennen säilöntää. Näin vältytään muun muassa erilaisten tautien kulkemisesta eteenpäin vuodesta toiseen.

Lisäksi puhutaan eri pölytystavoista ja siitä, miten siemenet toimivat. Erilaiset perinnelajit vs. hybridit nousevat esille, kun siementen keräämistä aloitellaan ensimmäistä kertaa. Näin ollen siementen kerääjä joutuu teknisen puutarhatiedon kanssa nenäkkäin, mutta se on kuitenkin kannattava tie kulkea varsinkin, jos siementen osalta haluaa edes osittain pohtia omavaraisuutta. En kuitenkaan mene tässä jutussa niin syvällisiin asioihin, että hattu poksahtaa päästä. Pidetään asiat mielekkäinä, helppoina ja kivoina. Tarkempia ohjeita löytyy internet pullollaan. Linkitän loppuun muutaman hyvän jutun tiedonnälkäsille lukijoille.

Olen kirjoittanut omavaraisuutavoitteistani aiemmin. Vaikka en ole ääneen sanonut siementen olevan listalla, on itsestään selvää, että olen vuosi vuodelta kääntänyt vaihdetta tässäkin isompaan suuntaan. Tämän vuoden ilot ja surut voit muuten lukea täältä.

Kaikki siemenet eivät ole keräämisen arvoisia

Perinnelajit vs. F1-siemenet

Perinnelajit ovat parhaita siementen keräämiseen. Ne ovat silloin kulkeneet sukupolvesta toiseen onnistuneesti ilahduttamassa puutarhureita. Useimmin tällaiset lajit ovat ainakin 50 vuotta vanhoja ja todistetusti toimivat hyvin. Tällaisia siemeniä pitääkin suorastaan kerätä.

F1-lajikkeista puhuttaessa puhutaan niin sanotusta hybridilajista. F1-siemen on kahden eri emokasvin yhdistämisestä syntynyt kasvi. Sillä on vanhemmilleen tyypilliset ominaisuudet, mutta se ei takaa, että sen siemenistä tulee samanlaisia kasveja. Lajike voi olla vaikka kuinka kiva, mutta jos päädyt keräämään sen siemenet ja istuttamaan ne seuraavana vuonna, edessäsi saattaa olla jotain ihan muuta, mitä edellisenä vuonna sait. Parasta olisi jättää F1-lajikkeiden siemenet ostohommiksi – tai valmistua yllätyksiin.

Pölytyskeinot

Kasvien pölytystaso vaikuttaa seuraavan vuoden satoon kerätyistä siemenistä. Itsepölyttyneet (self-pollinated) kasvit ovat helppoja siementenkeruussa, koska niiden pölyttyminen on nimensäkin mukaan aika suoraviivaista, vaikka ne saattavatkin tarvita tuulta tai kasvia ravistelevaa puutarhuria avukseen. Tällaisia ”itsenäisiä” lajikkeita ovat esimerkiksi tomaatit, paprikat ja salaatit.

Avoimesti pölyttyvät (open-pollinated) kasvit siirtävät yleensä ominaisuutensa suoraviivaisesti eteenpäin. Näin ei kuitenkaan käy, jos kasvi ristiinpölyttyy (cross-pollinate), koska silloin kasvi saa vaikutteita toiselta kasvilta. Avoimia lajikkeita ovat muun muassa kurpitsat.

Kurpitsat ovat tunnettuja avoimesta pölytyksestään. Jos lähekkäin kasvaa useita eri kurpitsalajikkeita, saattaa edessä olla vähintään mielenkiintoisia kurpitsoja tulevina vuosina. Alla olevasta kuvasta näkee, miten valkoinen minikurpitsa on kahdessa vuodessa muuttanut ulkonäköään. Valkoisista on tullut keltaisia ja vihreitä. Joukkoon mahtui minikurpitsan lisäksi myös aika normaalikokoinen valkoinen minikurpitsa, joten välillä saattaa olla hyvä ostaa ”puhtaita” siemeniä, mikäli variaatiot alkavat kyllästyttämään. Tiettävästi joskus risteytyslajikkeet saattavat olla myrkyllisiäkin, joten voi olla syytä tarkkailla ”jalostuneita” lajikkeitaan. Parasta on viljellä yhtä-kahta lajia tai ostaa puhtaat siemenet jokaiselle vuodelle. Itse olen ostohousut jalassa kurpitsansiemenien kanssa, koska viljelen niin monta eri lajiketta. Parin vuoden päästä saattaisin viljellä sinistä spagettikurpitsaa, mikäli keräisin siemenet omista kurpitsoista.

Vain terveet siemenet jatkoon

Siemeniä kerätessä puutarhuri siirtää kasvin ominaisuuden eteenpäin. Tällaisia ominaisuuksia voi olla ulkonäkö, maku ja kestävyys. Näin ollen siemenet kannattaa kerätä terveistä ja hyvistä kasveista tai hedelmistä. Jos kasvissa on ollut tautia, älä kerää siitä siemeniä, etteivät ongelmat jatku seuraavana vuonna. Jokainen siemen on myös hyvä silmäillä läpi, että ne ovat ehjiä ja puhtaan näköisiä.

Paras aika kerätä siemenet

Siemenet voi kerätä silloin kun hedelmä/kukka/laita-tähän-kasvisi on täysin kypsä ja on edelleen varsinaisessa (emo)kasvissa kiinni. Kypsyys ei välttämättä tarkoita, että kypsä siemenaika on silloin, kun kasvit ovat syötäviä. Tilanne vaihtelee. Esimerkiksi pavut pitäisi antaa kuivua koppuroiksi itse kasvissa. Kukkien siemenet on myös hyvä kerätä kuivuneesta kasvista.

Säilytä oikein

Siemenet säilytetään tietenkin kuivana kuivassa paikassa. Itse pidän huolen, että siemenet tosiaan ovat kuivia. Sitten siirrän ne kahvinsuodatuspussiin, kirjoitan lajikkeen nimen ja siirrän pimeään komeroon odottamaan muiden siemenien kanssa kevään tulemista. Mikä tahansa paperipussi kelpaa.