Lukuvuosi 2023-2024 lähestyy. Olemme päättäneet noudattaa aikataulullisesti paikkakunnan virallista koulunaloitusviikkoa (Raaseporissa lukuvuosi alkaa tiistaina 15.8.), mutta aikaistaa sitä päivällä, joten aloitamme 14.8. maanantaina. Myös kevätlukukauden aloitamme samaan aikaan julkisen koulun kanssa, mutta päätämme sekä syys- että kevätlukukauden, kun olemme valmiita suunnitelmiemme osalta.
Joka tapauksessa, lukuvuosi 23-24 on meille entistäkin jännempi kotikouluperheenä. Ensinnäkin aloitamme ensimmäistä kertaa lukuvuoden kokonaisena, eli siis alusta alkaen, itse suunnitellen ja aikatauluttaen sekä materiaalit hankkien. Toiseksi, aloitamme kotikoulun ensimmäistä kertaa useamman lapsen voimin, kun neljäsluokkalaisen rinnalla aloittaa hänen pikkusisarus ensimmäisen luokan. Lisäksi esikoululainen jää kotiin suorittamaan (velvoittavan) kotiesikoulun. Näin ollen pääsemme aloittamaan yhden – tai oikeastaan kahden – lapsen koulumatkan kokonaan alusta kotikoulussamme. Ymmärrettävästi tähän tulevaan kouluvuoteen liittyy paljon odotuksia, mutta myös paljon jännitystä ja pelkojakin.
Tästä tulee varmasti pitkä postaus, mutta kommentoi mielellään joko tämän postauksen kommenttikentässä tai lähetä DM Instagramissa. Kirjoitin aikaisemmin meidän kotikoulumatkasta ja syistä valita se perheemme lapsille. Voit lukea siitä lisää täältä.
Odotukset ja pelot
Meidän kesäloma on tänä vuonna ollut ainakin lasten osalta pitkä. Kotikoululainen aloitti laskeutumisen kesälomaan jo toukokuun puolella, vaikka lukikin vielä paljon hänelle määrättyjä kirjoja. Tuleva ekaluokkalainenkin on ollut lomilla jo kesäkuusta lähtien. Illat ovat venyneet kesälomalle tyypillisellä tavalla ja aamut ovat olleet unisia. Siinä onkin haastetta kerrakseen, että saadaan taas arkirytmi toimimaan. Hiljalleen olemme herätelleet unisinta lastamme aikaisemmin aamuun. Kouluaamut pyritään aloittamaan kello yhdeksään mennessä, jota ennen lasten on luonnollisesti pitänyt syödä aamupala ja saada muut aamutoimet tehtyä.
Suurimmat odotukset kohdistuvat varmasti siihen, että saamme suunnitella kouluvuoden nyt alusta alkaen ja olemme itse voineet vaikuttaa koulumateriaaleihin. Viime vuonna tipahdimme kotikouluun kesken lukuvuotta ja varautumatta siihen henkisesti. Jäimme tavallaan jumiin siinä tilanteessa niiden oppikirjojen kanssa, jotka lapsi koulusta toi kotiin viimeisenä päivänä, ja luovimme niillä eteenpäin. Osan kirjoista vaihdoimme huomattuamme etteivät ne toimi, mutta pääasiassa menimme kouluvuoden saaduilla kirjoilla. Tänä vuonna kirjoja valittaessa pidin mielessä lapsen tarpeet, mutta myös koko perheen tarpeet. Painotin oppimateriaaleja, joissa on opetussuunnitelman mukaiset aihealueet mahdollisimman selvästi, mutta kattavasti esitettyinä ja mistä materiaaleista saamme parhaan hyödyn kokonaisuudessaan (tehtävät ja lisäaineisto). Koulukirjoja ei tänä vuonna ole ostettu kaikkien aineiden osalta, eikä mitään opettajan materiaaleja hankittu. Kokeita emme ole tekemässä lapsillemme, koska me pystymme näkemään lapsen oppimistason ja kehittymisen ilman niitäkin, ja tehdä siitä tarvittavat johtopäätökset. Tehtäväkirjoihin on tänä vuonna panostettu, mikä poikkeaa viime vuonna koulun antamista materiaaleista, jotka tuntuivat olevan kovin vaikeaselkoisia ja pääosin niin sanottuja tekstikirjoja. Ymmärtääkseni opettaja oli tehtävien osalta suosinut aikaa vieviä ryhmä- ja paritöitä. Yksilölliset tehtävät olivat harvassa. Vaikka ryhmätyötaidot ovat hyvä juttu, yksilötyöt kehittävät yksittäistä oppilasta hänen omilla panoksillaan.
Pidän ehdottoman hyvänä asiana sitä, että voimme päättää koulukirjat oman lapsen etu mielessä, eikä lapsi ole jumissa kunnan päätösten kanssa ja yritä opetella kouluaineita sellaisesta materiaalista, joka ei hänelle sovi. Esimerkiksi viime vuonna ihmettelin itse, ja lapsi suorastaan vihasi, ruotsin kielen (lapsen äidinkieli) kirjoja. 9-vuotiaan olisi pitänyt saada siitä jotain hyödyllistä irti, kun samalla aikuinen ihminen koki ne äärimmäisen tylsiksi. Tänä vuonna etsin vaihtoehtoa ja lapsen kanssa katsoimme myös yhdessä, josko tämä toinen vaihtoehto tuntuisi paremmalta. Päädyimme siis vaihtamaan kokonaan kirjasarjaa. Käytännössä huomaamme, miten kirjat toimivat vasta kun opetus pääsee vauhtiin, mutta ainakin olemme etukäteen voineet arvioida, mitä tarvitsemme ja toivomme opetusmateriaaleilta. Harjoitustehtävien rooli korostuu, koska me kehitämme kotikoulussamme lasten oma-aloitteisuutta, tiedon etsintätaitoja (myös sen arviointia) ja kykyä omatoimisuuteen tukeutumatta joka käänteessä aikuiseen, vaikka olemme heidän käytettävissään silloin kun he meitä tarvitsevat, eikä heidän tarvitse odottaa vuoroaan avun saamiseksi.
Jännää on toki myös se, että yksi lapsistamme aloittaa koulumatkansa ekaluokkalaisena. Pääsemme siis muokkaamaan yhden lapsen koulukokemusta kotoa käsin. Siinä on paljon vastuuta, mutta uskomme, että tämä on oikea tie myös hänelle. Sitä paitsi tämä lapsi on varsin fiksu yksilö ja opettanut itsensä lukemaan ja laskemaan summaa ja vähennystä (toki vähän ovat vanhemmat ja isosisarus auttaneet asian edistymisessä). Vielä jää nähtäväksi, millainen oppimistyyli hänelle sopii. Kotikoulun parhaita puolia onkin joustavuus ja muokattavuus. Kaikki ei sovi kaikille. Koulukirjat eivät ole ”one size fits all”, kuten ”koulukoulussa” on oletettava, ja jotkut opetusmetodit eivät sovi yhdelle, kun taas toiselle ne sopivat.
Suurimpia pelkoja ovat samat teemat kuin odotuksissakin. Vastuu kouluvuoden onnistumisesta ja aikataulusta on tavallaan kova, koska tämä on ensimmäinen kokonainen vuosi meille. Samalla se, että meillä on kaksi lasta kotikoulussa, eskarilainen ja 3-vuotias – ja lokakuussa syntyvä vauva – saa meidät miettimään, miten selviämme. Itse en ole vastuussa jokaisen päivän kotikoulupäivästä, vaan myös mieheni, lasten isä, vetää kotikoulua parina päivänä viikossa. Hän hoitaa muun muassa taideaineet, jotka eivät ole vahvuuteni, sekä pääosin äidinkielen ja matematiikan opetuksen. Joka tapauksessa, aikataulutus ja resurssointi ovat nyt isossa roolissa, jotta selviämme kaikki tästä tulevasta kouluvuodesta kunnialla läpi.
Muutoksia kotikouluun
Suurin muutos kotikoulussamme on tietenkin se, että yhden lapsen sijasta virallista koulumatkaansa meidän kotona käy kaksi lasta – tai oikeastaan kolme, jos eskarilaisen laskee mukaan. Emme voi vielä ennustaa, millaista elämä on kotikoululaisten, pienempien lasten ja vastasyntyneen kanssa – voimme vain varautua siihen ”jotenkin”. Siispä olemme päättäneet muokata kouluviikkoa niin, että siitä tulee selvemmin nelipäiväinen ja vähemmän koulumainen. Niin sanottu viides koulupäivä käytetään lukien, omien projektien kanssa, liikkumiseen ja retkeilyyn, mikä jättää luovuudelle tilaa. Muut neljä päivää pyritään pitämään melko rytmikkäinä, mutta mahdollisimman rentoina ja vapaamuotoisina. Tämähän on selkeästi yksi kotikoulun positiivisista puolista, että perheen tilanne ja kouluarki saadaan sovitettua yhteen niin kuin se perheessä halutaan. Jos joku lapsi haluaa edistää osaamistaan iltaisin, tehköön niin.
Tätä vuoden koulusuunnitelmaa tukemaan olemme perheenä päättäneet, että lopetan toistaiseksi työt yrittäjänä(, jollei nyt tilanne muutu) ja keskityn kokonaisuudessaan perheeseemme. Pelkkään vauvaan saisi varmasti kulumaan kaiken ajan, mutta jo useamman lapsen kokemuksella sanon, ettei ”pelkkää kivaa vauva-aikaa” enää tule sitten sen ensimmäisen vauvan jälkeen. Olen jo henkisesti marinoinut itseni täysipäiväiseksi koti(koulu)äidiksi, joka ei yritä repeytyä moneen suuntaan. Voimavarani on ehdottomasti keskitettävä Krutbacken kompleksin sisälle. Tätä jatkuu toistaiseksi, joten töihin palaamistani ei ole päätetty. Tilanne on vajaan vuoden sisällä eskaloitunut perheessämme hyvällä tavalla ja kotikoulu on esitetty perheellemme ikään kuin pakosta, mikä on saanut meidät pohtimaan erilaista tapaa toteuttaa lasten opetus ja yhdessä oleminen.
Kotikoulun loma-ajat pyritään pitämään samoihin aikoihin alueen koulujen kanssa, jotta lapset pääsevät tapaamaan vapaammin kavereitaan, mutta syysloma meillä pidetään vasta, kun perheen vauva syntyy. Sitten lomaillaan hetki ja otetaan rauhassa. Kouluun palataan, kun olemme valmiita siihen.
Lasten harrastuksilla on tänä vuonna iso rooli. Lapset käyvät musiikkikoulussa useampana päivänä viikossa ja liikuntaharrastuksia pidämme voimassa yhden per lapsi, jonka lisäksi he saavat käydä yksittäisillä tunneilla oman mielenkiinnon mukaan – sitouttamatta kuitenkaan lisää harrastuksia perheen muutenkin täyteen viikkoon. Lisäksi tuomme mukaan kausittaisia harrasteita, kuten laskettelu, luistelu, skeittaaminen, skuuttaus ja niin edelleen. Sosiaaliset taidot pidetään koholla nimenomaan harrastusten avulla, kun musiikkikoulussa työskennellään ryhmissä ja harrastuksissa pyritään painottamaan myös joukkuelajeihin, kuten jalkapalloon, josta lapset onneksi pitävät erityisen paljon.
Lisäksi olen tutustunut muihin kotikouluperheisiin ja aktivoitumassa Suomen Kotikouluyhdistyksen suuntaan. Näin aluksi liityn jäseneksi, mutta sen jälkeen toivon, että voisin ottaa osaa toimintaan aktiivisesti. Tältä toivon lisää vertaistukea perheellemme, koska kotikouluperheenä oleminen on aika yksinäistä puuhaa ja aiheuttaa perheen ulkopuolisissa kovastikin ihmetystä ja epäilyksiä.
Tavoitteet 23-24
Me noudatamme paikkakunnan opintosuunnitelmaa tavoitteiden osalta. Vaikka tiemme tavoitteisiin ovat varmasti erilaiset kuin julkisen koulun, tavoittelemme ikätasoista oppimistasoa luonnollisesti. Teemme tänäkin vuonna yhteistyötä kunnan määräämän valvovan opettajan kanssa, joten hän pitää viranomaisten puolesta huolta siitä, että meillä edistytään ikätasoisesti.
Noin muuten tavoitteena on tänä vuonna hieman löysempi opetustyyli. Viime vuonna teimme kotikoulusta liian koulumaista. Siksi itsekin kaipaan, että viikkoon tulee väljyyttä ja turha ”pönötys” ja koulumainen rytmi saa poistua. Tavoitteena ei ole simuloida koulua, vaan pitää huoli siitä, että koululaiset oppivat sen, mikä heidän ikätasoltaan odotetaan. En odota sen enempää, enkä kyllä vähempääkään. Tunnen lapseni sen verran hyvin, että tiedän heidän pärjäävän ja toivon, että tämä tuleva vuosi on heille antoisa ja pystymme keväällä 2024 katsomaan toisiamme ylpeästi silmiin – me teimme sen taas! Lapset saavat pitää taukoja, kun heistä siltä tuntuu, voimme muokata päivää tarvittaessa ja keksiä mukavampia keinoja oppia kuin istua penkissä viisi-kuusi tuntia päivässä ja sen jälkeen siirtyä muualle tekemään kotitehtäviä (niitä meillä ei ole viime vuonna ollut – eikä tule tänäkään vuonna). Ja kuten jo mainitsin, jos jokin aine tai aihe kiinnostaa lasta enemmänkin, emme aio sitoa siihen perehtymistä pelkästään klo 8.30-12 välille arkipäivisin.
Voin ehkä tulevaisuudessa kirjoittaa siitä, millaista kahden (tai kolmen) koululaisen kanssa on vetää kotikoulua. Nyt vielä en voi kertoa muuta kuin, että uskomme, että kaikki menee hyvin ja asia on täysin mahdollista. Mikäli jokin kotikouluaihe erityisesti kiinnostaa, kommentoi tähän alle. Tämä aihe on kovin laaja ja olen tätä kirjoittaessa rönsyillyt yli aiheen moneen kertaan, editoinut ja kirjoittanut uudestaan, joten juttua riittäisi pitkäksikin jutuksi.
Lopuksi haluan toivottaa ihanaa ja turvallista kouluvuotta kaikille – oli koulu missä tahansa! <3
Kotikoulu on kiinnostanut siitä saakka kun ysärillä kuulin mahdollisuudesta. Perhetuttumme harkiitsi vakavasti kotikoulua saamenkielisille lapsilleen, näin he olisivat saaneet kulttuurinmukaista opetusta äidinkielellään, valitettavasti elämä ei mene aina niin kuin toivoisi.
Joka tapauksessa tuon jälkeen olen miettinyt, että kotikoulu on varmasti hyvä vaihtoehto. Katselen tätä asiaa sieltä päin maata, jossa koulut ovat todella syvässä kriisissä ja kaukana siitä, mitä ne olivat kymmenen-viisitoista vuotta sitten.
Toi on kyllä yksi syy valita kotikoulu, että koulujen taso menee alaspäin. Moni asia vielä hyvin koulukouluissa, mutta eivät tosiaan ole enää entisellä tasolla jo pelkästään opetusta katsoessa. Lisäksi sitten vielä se, että opettajilla on nykyään aika paljon hommaa ja ongelmaa käsissään, niin se ainakin meillä koitui lopulliseksi syyksi valita kotikoulu.