Ankat ja kanat – Suuntana omavaraisuus, elokuu 2023

Tämä kirjoitus on osa Suuntana omavaraisuus-sarjaa. Jutun lopussa löytyy muiden omavaraistelijoiden jutut liittyen elokuun aiheeseen, joka koskee muun muassa kotitarve-eläimiä ja -kalastusta sekä säilöntää. Itse keskityn tässä jutussa enemmän kotitarve-eläimiin, koska tiedonpäivitys täällä blogissa on paikallaan. Kirjoitin helmikuussa tipu-uutisista ja kanoistamme, mutta tilannehan on muuttunut aika paljon siitä tekstistä ja siellä oli mukana paljon spekulaatiota ja tilanne on elänyt tämän puolen vuoden aikana aika isostikin. Säilöntäjututkin ovat ajankohtaisia, mutta nekin ovat vasta lähinnä mielessä etäisesti ja niissä on monta ”jos” ja ”ehkä” sanaa mukana.

Kanat ja ankat omavaraistelussa

Otsikostakin se paljastuu, että nyt meillä on kanojen lisäksi ankkoja, mutta palataanpa asiassa puoli vuotta taaksepäin. Kirjoitin helmikuun jutussa, että lyhyen aikavälin tavoitteenamme oli 10 kanaa ja 1-2 kukkoa. Silloin meillä oli neljä kanaa, kukko ja 12 tipua, jotka haudoimme hautomakoneessa. Arvelin tipuissa olevan olevan 7 kanaa ja 5 kukkoa. Kävi ilmi, että kanoja oli vain kaksi ja kukkoja 10. Se oli aika järisyttävä tilanne, mutta opin myöhemmin, että ilmeisen yleinen.

Arvatenkin kaikkia kukkoja ei voitu täällä taajama-alueen reunalla pitää huutelemassa, joten vähensimme kukkoporukkaa muutamaan otteeseen. Meidän Tonttu-kukko joutui ensimmäisenä lopetettavaksi, koska se alkoi keväällä hormonihuuruissa hyökkäilemään minun, lapsen ja hoitajana toimineen äitini päälle. Lapselle tuli pieni haavakin ja Tontun kohtalo oli sinetöity. Tipukukoissa oli kyllä tulossa seuraajia ihan tarpeeksi. Niistä kaksi ovatkin nyt olleet parven vahteina sen jälkeen, kun aikuiset kanat yhdistettiin nuorien joukkoon. Kukot ovat mustat veljekset nimeltä Sumppi ja Zorro. Toistaiseksi he tulevat toimeen, vaikka välillä kyllä tarkkailen heidän keskinäistä ”sekoiluaan”. Sumppi pitää selvästi ykköskukon paikkaa ja Zorro yrittää lymyillen elää harmoniassa isomman veljensä varjossa.

Kymmeneen kanaan ei siis päästy omin keinoin, vaan ostin neljä piikkiöläisneitokaista, jotka sulatin parveen. Nuoret kanat olivat samanikäisiä itse haudutetun porukan kanssa, mikä oli hyvä. Sulauttaminen ei toki käynyt kovin kivuttomasti ja koimme kuinka julmia eläimiä kanat ovat. Kaiken jälkeen, ja kun yksi munintaelinvikainen kana jouduttiin lopettamaan, meillä on nyt yhtenäinen ja hyvin toimiva parvi, jossa on 9 kanaa ja kaksi kukkoa. Vielä mietimme kukkojen roolia talven tullessa, mutta muuten parvi on nyt sopiva. Kaikki kanat munivat ja olemme mukavassa tilanteessa, jossa meillä on enemmän kuin tarpeeksi munia omaan käyttöön. Tätähän tässä haettiin.

Kanojen lisäksi meille tuli loppukeväästä ankkoja. Ne olivat alunperin oma unelmani, eivät niinkään kanat, mutta sain silloin vuosi sitten kriittisten äänien suunnata katseet kanalan perustamiseen ankkalan sijasta. Ankat kuulemma haisevat, läträävät vedellä, syövät vararikkoon ja ovat äänekkäitä. Niinhän ne tekevät ja ovat, mutta mitä sitten (tai no vähän se alituinen rehun ostaminen ärsyttää)?

Aluksi tuli kolme alle viikon ikäistä ankanpoikaa ja myöhemmin kolme lisää. Sitten paljastui, että kuudesta ankasta viisi oli ukkoja ja yksi akka (siis miksi tässä käy aina näin?). Hankin sitten kaksi akkaa lisää ja aloimme etsiä ukkoankoille uusia koteja. Paljastui, että se homma on yhtä vaikeaa kuin etsiä kukolle kotia, eli lähes mahdotonta. Nyt jouduimme pari ukkoa laittaa pois ja pakkaseen jouluaterioita odottamaan, koska heillä jalkaongelmat häiritsivät elämää. Nyt mietimme, millä kokoonpanolla jatkamme ankkaharrastusta. Tällä hetkellä meillä on kolme ukkoa ja kolme akkaa, jotka ovat 3-2 kuukauden ikäisiä. Se on väärä suhde edelleen ja pari ukkoa joutuu lähtemään ajan myötä. Päätimme kuitenkin rauhassa katsoa kuka ukoista meille jää. Lopuille etsitään edelleen loppuelämän kotia, tai sitten hekin päätyvät meidän pakkasarkkua täydentämään.

Ankkoja meillä pidetään samasta syystä kuin kanoja, eli munien takia, mutta kuten kanoissakin, jos joudumme niistä syystä tai toisesta luopumaan, emmekä löydä uutta kotia, jos sellainen on ensinnäkään vaihtoehtona, käytämme ne lihana. Ankoissa on toki se kiva lisä, että pidän niistä oikeasti enemmän kuin kanoista. Mitään sylilemmikkejä ei meidän ankat ole, joten siitä ei ole kyse. Niitä on silti äärimmäisen kiva seurata. Ennen lintuinfluenssarajoituksia lempipuuhani oli katsoa ankkoja kylpemässä pihalla. Kaikki sanoivat, että lellin ankkojani. Nyt ankat ovat kanojen tapaan suljettuina aitauksissaan rajoitusten mukaan. Odotamme, että syksyn aikana saataisiin ensimmäiset munat ankoiltakin, joten hiljalleen ollaan aika mukavassa asemassa munantuotannon suhteen.

Se, miksi meillä on kanoja (ja nyt myös ankkoja), selviää tarkemmin helmikuisesta postauksesta. Samat syyt pätevät myös ankkoihin. Sanon kuitenkin tähän vielä, että poiketen helmikuisesta postauksesta, lintumme saivat laiduntaa vapaina kesäkuusta lähtien ja meille oli iso pettymys Ruokaviraston määräys laittaa kanat ja ankat sisään lintuinfluenssa pelossa, kun eläimet olivat juuri tottuneet mukavaan oleskeluun pihalla ja etana- ja kotilopopulaatiota oli aloitettu niiden toimesta karsimaan menestyksekkäästi.

Sadonkorjuuta ilmassa

Niin se vain on, että satokausi on täällä. Varsinaisiin säilöntähommiin en ole päässyt, mutta odottelen parhaillani purjojen, tomaattien ja kurpitsojen kypsymistä ja kuivailen yrttejä. Sipuleita tuli niin hyvin, että haluisin niitä käyttää osin säilönnässä. Hedelmä- ja marjasato jäi niin huonoksi, ettei siitä ole mainittavaa. Pakkaseen päätyi ainoastaan metsästä kerätyt mustikat sekä kaupasta ja rekosta ostetut muut marjat. Tekemäni mansikkahillot alkoivat käymään, ja se viitannee, että rouvan pitää vähän vielä tsemppaa säilöntäasioiden kanssa.

Joka tapauksessa, jos tomaattisato saadaan kypsytettyä, toivoisin saavani kokeilla kotitekoista ketsuppia ja tomaattisosetta. Muuten en ole erityisen innokkaalla säilöntätuulella. Ennemminkin ajattelin täyttää pakkasta sen minkä voin. Odottelen, että joskus saataisiin vähän lupaavampi omena- ja marjasato, kuin yksi omena ja kourallinen mustaherukkaa. Silloin saattaisin innostua enemmän säilömään. Nyt olen onnellinen saamastani sadosta, mutta ei siinä ole kovin paljoa talvella 23-24 muisteltavaa, saati maisteltavaa.

Suuntana omavaraisuus-blogit elokuussa 2023

Tämä blogipostaus on osa Suuntana omavaraisuus-yhteisön julkaisuja ja kuuluu siis osaksi Suuntana omavaraisuus-sarjaani. Yhteisöön kuuluu muitakin omavaraisuutta tavoittelevia bloggaajia, jotka asuvat eri kasvuvyöhykkeillä. Suuntana omavaraisuus-yhteisöä pyörittävät Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi).

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2023/

Kakskulma https://kakskulma.com/mita-haluaisin-osata-ja-kesan-raksakuulumiset

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/ankat-ja-kanat-suuntana-omavaraisuus-elokuu-2023/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/07/kotitarpeilun-suuret-ilot.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-8/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/08/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-8.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/07/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2023.html

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2023/08/suuntana-omavaraisuus-2023.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kotivaraelo-asioita-kalastuksesta-ja-elukoista

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-kotitarve-elaimet/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/08/unelmana-omavaraisempi-elama-mita.html

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/oman-sadon-sailonta-ja-sadeveden-keruuta-vihdoinkin-suuntana-omavaraisuus/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/08/07/elokuu-23-evasta-koko-talven-varalle/