Tämä kirjoitus on osa Suuntana omavaraisuus-sarjaa. Jutun lopussa löytyy muiden omavaraistelijoiden jutut liittyen heinäkuun aiheeseen, joka koskee muun muassa viherlannoitusta, omavaraisuusastetta juuri nyt ja sitä, miten satokautta voi pidentää syksyyn.
Itse lähestyn tätä aihetta vähän katsastamalla, missä mennään tällä hetkellä. Nimittäin olen kokenut ”valaistumista” monessa asiassa, mutta niin myös isoja pettymyksiä. Tuntuu, että tänä vuonna mieli on ollut enemmän maassa kuin aikaisempina vuosina, koska olen panostanut tänä vuonna myös enemmän kuin aikaisempina, mutta tiedostaen ollut kokeilutuulella, eivätkä kaikki kokeilut ole olleet onnistuneita. Alkuun kerron vähän meidän pihan viherlannoituksesta.
Viherlannoitus ala apila
Mitä ihmettä tarkoitetaan viherlannoituksella? Laitataan tässä Proagriaa:
”Viherlannoituksen avulla viljelykiertoon lisätään ravinteita, etenkin typpeä palkokasvien biologisen typensidonnan avulla. Samalla parannetaan pellon kasvukuntoa. — Maahan muokattava kasvimassa lisää hyödyllisten pieneliöiden toimintaa ja vähitellen myös maan multavuutta.”
Viimeiset kaksi kesää olen katsonut kuinka koko takapihamme, ja siis myös kasvimaamme, on näin kesä-heinäkuun vaihteessa täynnä apilaa ja apilankukkia. Pörriäiset tykkäävät, eikä ole sopivaa kävellä ulkona ilman kenkiä, koska joka puolella on kimalaisia ja mehiläisiä ja ties mitä muuta pölyttäjää. Tämähän on tietenkin vain positiivista. Erityisen hyödyllistä se ei meille viljelijöinä ole, koska käytämme kohopenkki- ja lavakaulusviljelyä kasvimaallamme. Maan kääntäminen oli vuonna 2022 todella työlästä ja varsinkin apilan ja muiden kasvien pitäminen poissa penkeistä lähes mahdoton tehtävä. Niinpä, vaikka tiedän, että maa itsessään olisi laadukasta, en tällä hetkellä pidä ajatuksesta, jossa kääntäisin maata istutuksia varten.
Pidän kuitenkin ajatuksesta, että maa lannoittuu tällain lähes vaivaa näkemättä ja täysin ilmaiseksi, koska tiedän, että monet tekevät paljon työtä ja käyttävät paljon rahaa, että pääsevät samanlaiseen tilanteeseen kuin me. Meillä ei tosin paljon kasva apiloiden aatelia, eli puna-apilaa, vaikka sitäkin löytyy, vaan valkoapilaa.
Miksi sitten apila? No, maa tarvitsee typpeä ja siihen apila on erinomainen kasvi, koska se nimenomaan sitoo typpeä. Myös papukasvit toimisivat, mutta lannoitappa nyt niillä. Kokemuksena viherlannoitus on kuitenkin vielä käyttämätön konsti, vaikkakin selkeä resurssi. Huomautan, ettei viherlannoitus myöskään oikein ole prioriteettilistani kärjessä edellä mainituista syistä. Pidän sitä kivana bonuksena.
Missä mennään kasvimaalla ja omavaraisuusasteessa?
Kirjoitin vuoden 2023 puutarhasuunnitelmistani täällä. Yhtenä tavoitteena oli porrastaa satokautta, mutta nyt tuntuu, että porrastus onnistui vain perunoiden suhteen. Yksi porrastuksen epäonnistumisen syistä oli puhtaasti puutarhurissa, joka ei porrastanut kylvöjä. Lisäksi suunnitelman osalta niin sanotun kasvihuoneen ja avomaan välinen ero on ollut yllättyvä. Kasvihuone/veranta on osoittautunut todella hyväksi kasvupaikaksi tomaateille, chileille, paprikoille, munakoisolle sekä muutamalle kukalle. Ensi vuonna tämä huone saa isomman roolin.
Kasvimaalla on ollut kohtalaisen positiivista menoa, mutta samalla myös isoja pettymyksiä. Sanottakoot, että sipuli-, peruna-, mansikka-, kurpitsa- ja yrttisato on ollut hyvällä tasolla, mistä olen onnellinen. Ainoastaan ahneet varikset ovat ehtineet karsia lupaavaa mansikkasatoa, mutta nyt toivottavasti suojaus on kunnossa. Toisaalta sitten aika moni lajike ei syystä tai toisesta ole kovin kummoisesti pärjännyt. Näistä esimerkkinä voin nostaa muun muassa avomaakurkut, lähes kaikki kukat ja alkuun lupaavat marja- ja hedelmäsadot. Lisäksi raparperi oli lähinnä vitsi, vaikka kasvi nuori onkin.
Toivoin kasvattavani omavaraisuusastetta merkittävästi, mutta tässä vaiheessa vuotta voin sanoa, ettei näin käy. Myönnän, ajoittain on ottanut rajustikin päähän, vaikka tiedostan, että vaadin itseltäni ihmeitä. Yritän ajatella, ettei täydellistä kehityskaarta ole ja odotin liikoja, vaikka se ei auta. Onnekseni sipulisadon pitäisi kestää pitkälle eteenpäin, samoin perunasadon, vaikka en usko mihinkään täydelliseen tulokseen niidenkään suhteen. Pakastemarjoja ei taida tänä vuonna tulla ja hedelmäsato on jopa huonompi kuin viime vuonna – ihan kuin se olisi edes mahdollista. En voi muuta kuin siirtää niiden osalta katseet ensi vuoteen.
Tomaatteja on tulossa ja jotain pientä ”kivaa”, kuten chiliä, muutama hassu paprika, salaatteja, kaaleja ja ehkä jopa jokunen munakoiso. Yritän kovasti tsempata itseäni, että tässähän olikin tarkoitus testata eri metodeja ja lajeja, ja tässä sitä nyt ollaan. Voin jo nyt sanoa, että ensi vuonna mennään suorakylvöillä niin pitkälti kuin mahdollista (onnistuivathan purjotkin viimein suorakylvönä – jee!) ja keskityn tarkkaan tiettyihin viljelykokonaisuuksiin – ja pistän sormet ristiin marjapensaiden ja hedelmäpuiden kanssa, että ne viimein palkitsisivat minut.
Suuntana omavaraisuus-blogit heinäkuussa 2023
Tämä blogipostaus on osa Suuntana omavaraisuus-yhteisön julkaisuja ja kuuluu siis osaksi Suuntana omavaraisuus-sarjaani. Yhteisöön kuuluu muitakin omavaraisuutta tavoittelevia bloggaajia, jotka asuvat eri kasvuvyöhykkeillä. Suuntana omavaraisuus-yhteisöä pyörittävät Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi).
Kasvuvyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2023/
Kasvuvyöhyke 2
Finland urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/06/satokausi-vai-satoisa-kausi.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/07/suuntana-omavaraisuus-heinakuu-2023.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/07/heinakuussa-lisakylvoja-kasvimaalle.html
Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/07/suuntanaomavaraisuus-heinakuu-2023.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-7/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/07/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-7.html
Kasvuvyöhyke 4
Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/07/unelmana-omavaraisempi-elama-satokauden.html
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/07/03/heinakuu-23-satokauden-kuulumiset-ja-lannoitukset/
Tämän vuoden sadot ovat kyllä olemattomat. Ensinnä oli kylmää ja sitten kuumaa ja nyt ukkoskuuroja, joten juuresmaasta ei näytä nouseman kuin muutama hassu juures. Papuja kylvin neljä kertaa kun joka kerta joku eläin kävi kaivamassa pavut parempiin suihin.. nyt papumaassa näyttää kasvavan viisi riekalelehtistä papua.. Kaalit ja perunat voivat vielä yllättää.. jos sää ja lehtokotilotilanne on suotuisa. Pistetään ristiin kädet täälläkin, jotta ensi vuonna hedelmäpuut ja marjapuskat tuottaisivat satoa..
Tällaistahan se on, yhtenä vuotena yhtä ja toisena toista. Meillä kaikilla taitaa täällä ykkösalueella olla samoja haasteita tänä vuonna, kun kevät oli mitä oli, oikukas ja sahaava. Pölyttäjiä oli oikeaan aikaan vähän ja se tekee marja- ja hedelmäsadoista vaatimattomampia. Meillä oli muuten sama juttu raparperien kanssa! Mikä ihmeen lepovuosi niillä on! Vaan ei murehdita asioista, joille ei enää voi mitään, vaan nautitaan puutarhakätten töistä onnistumisten kautta, vaikka ärräpäitä nurkan takana päästelläänkin 🙂
Meillä muuten on tänä vuonna pärjännyt parhaiten kaikki syyskylvetyt, joten kun samoilla kasvatusalueilla ollaan, suosittelen sullekin sitä ensi vuoden satoja varten 🙂
Iloista heinäkuuta sinne!
Kirsikat, omenat ja luumut kukkivat silloin, kun oli kylmää ja pölyttäjät eivät olleet liikkeellä. Mutta päärynän kukinta-aikaan oli onneksi lämmintä ja meidän yksi neljästä päärynäpuusta tekee hyvän sadon. Jos ei mitään katastrofaalista satu!