Tämä kirjoitus on osa Suuntana omavaraisuus-sarjaa. Jutun lopussa löytyy muiden omavaraistelijoiden jutut liittyen tammikuun aiheeseen, joka koskee vuoden 2024 suunnitelmia, tavoitteita ja toiveita. Vuoden ensimmäisessä postauksessa on ollut tapana esitellä itsensä, mutta ohjaan tässä esittelysivulle.
Uusi vuosi, uudet suunnitelmat – tai ehkä ennemmin uusi vuosi, vanhojen suunnitelmien päivitys. Omavaraisuus on elämän kestävä prosessi ja viime vuoden perusteella on otettu opit talteen. Viime vuonna moni asia sai selkeyttä ja tällä kertaa uuteen vuoteen on ensimmäistä kertaa ilo lähteä, koska mieli on selvästi kirkkaampi.
Mutta mitä jäi käteen vuodesta 2023?
Vuoteen 2023 lähdin aika hohdokkaan suunnitelman kanssa. Tavoitteina olivat:
- Kasvattaa omavaraisuusastetta, ja
- Testata satokauden porrastusta, sekä
- Testaa tiettyjen lajikkeiden viljelyä aidatun kasvimaa-alueen ulkopuolella (yrtit ja sipulit)
Omavaraisuusasteen kasvattaminen jäi aika laimeaksi. Toki valkosipulien suhteen ollaan iloisen omavaraisia ja varastot ovat edelleen aika hyvät näin tammikuun alussa. Lisäksi maahan meni lokakuun alussa itse kasvattamia kynsiä yli 100. Lisäksi ostin alexandra-lajiketta vanhan germidourin kylkeen, joten selvääkin on, että isompi sato on toiveissa kaikesta huolimatta. Vuonna 2022 maahan meni 88 kynttä ja vuonna 2023 131 kynttä. Kelta- ja punasipuliakin vielä on mukavasti varastossa, eli sipuliasiat ovat oikein jees-asennossa.
Omavaraisuusasioissa voi olla tyytyväinen myös siihen, että yrttejä tuli kuivattua mukavasti ja kesällä syötiin todella hyvin omasta maasta (mansikoita, karviaisia, perunoita, salaatti, tomaattia, kurkkua, sipuleita). Avomaakurkut tuottivat kivasti, vaikka alku näytti huonolta. Ehdinpä vähän niitä säilöäkin, mutta ne syötiin aika nopeasti, koska omat kurkut olivat maultaan potensiin sata perus-Felix-kurkkuihin verrattuna.
Satokauden porrastus jäi vähän haaveeksi ja syy siihen oli, että jälleen yli-innokkaana menin istuttamaan esikylvöissä kasvatetut taimet liian aikaisin ulos ja huonostihan siinä kävi. Hyvä puoli tässä ”harjoituksessa” oli, että huomasin suorakylvöjen olevan erinomaisia mm. kurpitsoissa ja maisseissa. Se oppi siirretään vuoteen 2024.
Yrttien ja sipulien kasvatus aitauksen ulkopuolella onnistui, vaikka kanat kävivätkin useasti valkosipulimaallani kylpemässä, joten siirrän loputkin sipulit aidan ulkopuolelle. Yrtit eivät kanoille kelvanneet, vaikka yrttipenkki olikin heti heidän aitauksen ulkopuolella. Punasipulit aion varmasti jatkossa istuttaa lehti- ja parsakaalien kumppanuuskasveina, koska tein viime vuonna sellaisen oivalluksen, että lehtikaalit punasipulien seassa jäivät tuholaisilta syömättä. Heitin nimittäin vahingossa lehtikaalinsiemenet punasipulipenkkiin ja ne lähtivät kasvamaan. Naapuripenkissä tuholaiset hoitelivat lehtikaalit, joten jotain vaikutusta sipulikavereilla oli. Mehän ei itse syödä lehtikaalia, mutta kanat ja ankat syövät sitä mielellään.
Vuoden 2023 listaan pitää lisätä vielä se, että päädyimme ex tempore lisäämään hedelmäpuidemme ja marjapensaidemme määrää merkittävästi, vaikka emme olleet sellaista suunnitelleet. Pihallemme tuli viisi päärynä- ja kolme omenapuuta lisää. Mustaherukkaa lisäsimme kahdella, karviaisia kolmella ja mustikoita kahdella pensaalla.
Suunnitelmat, tavoitteet ja toiveet vuonna 2024
Nyt päästäänkin siihen kivaan puoleen: tulevaisuuden visiointiin. Tavoitteet vuodelle 2024 ovat:
- Kasvattaa omavaraisuusastetta, ja
- Lisätä peruslajikkeiden, kuten perunan, sipulien ja kurpitsojen määrää, sekä
- Rakentaa kasvimaasta käytännöllisempi lisäämällä viljelyalaa no-dig-penkeillä ja rajaamalla kasvimaa kohopenkeillä sekä aitauksen vahvistus ja ”kaunistus”
- Lisää kanoja
Omavaraisuusasteen kasvatus on varmasti jokavuotinen teema. Ei siitä enempää. Katsotaan, mihin tänä vuonna ylletään.
Tänä vuonna olen päättänyt panostaa peruslajikkeisiin, jotka ovat helppoja kasvattaa, kuten perunat, sipulit ja kurpitsat. Perunat onnistuivat viime vuonna hyvin, mutta valitettavasti söimme ne sitä mukaan kun ne nostin. Ei siinä mitään, söimme noin kolme kuukautta omia perunoita. Tänä vuonna laajennan peruviljelyksiä ja istutan varhaisperunoiden lisäksi myös varastoinnin kestäviä lajikkeita.
Valkosipulit menivät jo maahan, kuten kirjoitin, mutta keltasipulit olisi tänä vuonna syytä saada kasvamaan isommiksi ja niitä saisi olla vähän enemmän, joten siinä on hommaa. Keltasipulit istutetaan kasvimaan ulkopuolelle valkosipulien kaveriksi sipulimaalle.
Kurpitsat ovat komeita ja kokemukseni perusteella melko helppoja kasvattaa. Kesäkurpitsahan on kaikkien puutarhurien lempikasvi (paitsi kukaan ei jaksa syödä sitä niin paljon kuin sitä sitten tulee). Meillä kesäkurpitsaa ei kovin paljon syödä, mutta huomasin, että ankat ja kanat söivät sitäkin enemmän, joten kasvatan ensi vuonna kesäkurpitsaa enemmän ja nimenomaan tarkoituksena syöttää sitä linnuille. Muita kurpitsalajikkeita tulee tänä vuonna olemaan perushalloween-, mini-, myski-, Blue de Hongrie- ja butternut-kurpitsat.
Tavoitteena on kasvattaa avomaakurkun määrää merkittävästi, koska se tosiaan osui ja upposi perheessämme ja toiveina olisi saada säilöttyä kurkkua ihan merkittävästi talven varalle. Tomaattisadostakin haaveilen ja siitä, että saisin säilöttyä sitä. Ketsuppi, pizzakastike ja perustomaattimurska olisi toiveissa, mutta oma tomaatinkasvatustaito pitäisi jalostaa ennen sitä vähän paremmaksi. Tilasin amish paste-nimistä tomaattilajiketta, jota on kehuttu runsassatoiseksi, helppohoitoiseksi ja monikäyttöiseksi lajikkeeksi, joten kokeillaan, mihin siitä on minun kasvatustaidoilla ja tulevan kesän säällä.
Aitauksen uusiminen on ollut pieni ikuisuusprojekti. Aita häiritsee minua, mutta toisaalta en koe sitä kaikkein tärkeimpänä tekijänä kasvimaalla – kunhan se pitää peurat ja kauriit poissa. Aita on tehnyt työnsä, ja aion sitä jatkossakin käyttää, mutta näin Instagramissa yhden kasvimaan, joka ei poistu mielestäni. Näen jo, että pienillä muutoksilla saan nykyisen aidan näyttämään hyvältä ja saan lisäkasvutilaa viljelyksilleni. Niinpä, aion keväällä aloittaa kasvimaan muokkaamisen kasvattamalla kasvimaan pinta-alaa ja muokkaamalla aitausta kauniimpaan suuntaan. En aio ”kaunistaa” aitausta koko pinta-alalta, mutta taloa lähinnä oleva pääty pitää saada kuntoon. Samoin portti kasvimaalle saisi näyttää paremmalta.
Ja tähän loppuun crazy chicken ladyn perustoive ja -haave: lisää kanoja. Meillä on tällä hetkellä kahdeksan kanaa, joista siis vain pari munii tällä hetkellä. Ankat eivät muni ollenkaan. Se on ihan normaalia, onhan talvi. Se syksyllä huudeltu munaomavaraisuus ei sitten ihan jaksanut talven yli, joten päätimme lisätä kanojen määrää jonkin verran. Sekään ei tietenkään takaa, että munia talvella tulisi ns. omaa tarvetta täyttämään, mutta jos jokunen muna enemmän saadaan edes joskus, ollaan plussalla. Ja kyllähän kanaharrastaja muutenkin aina lisää kanoja haluaa. Tällä hetkellä uusi haudontakoneemme raksuttaa ensimmäistä haudontaansa. Odotettavissa on 19.1.2024 (abouttarallaa) muutama tipunen – tai näin ainakin toivomme. Asian kehittymistä voi seurata vaikka Instagramissa.
Suuntana omavaraisuus-blogit tammikuussa 2024
Tämä blogipostaus on osa Suuntana omavaraisuus-yhteisön julkaisuja ja kuuluu siis osaksi Suuntana omavaraisuus-sarjaani. Yhteisöön kuuluu muitakin omavaraisuutta tavoittelevia bloggaajia, jotka asuvat eri kasvuvyöhykkeillä. Suuntana omavaraisuus-yhteisöä pyörittävät Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi).
Kasvuvyöhyke 1
Tillintilananna https://www.tillintilananna.fi/suunnitelmia-vuodelle-2024/
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2024/
Kasvuvyöhyke 2
Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/01/suuntanaomavaraisuus-tammikuu-2024.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/01/tammikuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/01/puutarhakauden-2024-suunnittelu-alkaa.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/01/katse-tulevaan.html
Finland urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/01/suuntana-omavaraisuus-yhteiskirjoitus-1.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/01/suuntana-omavaraisuus-1-vuosi-2024.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-1
Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18079
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/vuodelleni-2024
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/01/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-1-suuret.html
Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2024/01/suuntana-omavaraisempi-elama-2024.html
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2024/01/uuden-vuoden-haaveet-2024.html
Kasvuvyöhyke 4
Kasvuvyöhyke 6
Farm escape https://farmescape.fi/suunnitelmia-ja-haaveita-vuodelle-2024/
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/01/07/tammikuu-24-uuteen-vuoteen/
Ilahdun aina, kun ihmiset istuttavat hedelmäpuita. Olen itse kokenut ne todella kivaksi lisäksi puutarhaan ja ne ovat parhaillaan todella hyvä satoisia. Mitä lajikkeita hankitte?
Ne ovat kyllä sitten melko vaivattomiakin , mitä nyt pitää leikata välillä ja ainakin omenapuissa pitää meillä olla tarkkana, ettei tuholaiset vie sitä vähääkin satoa, mitä puut tuottaisi. Viime vuonna katselin asiaa, mitään en tehnyt. Yksi omena meille sitten vain tuli… 😀 Me hankittiin päärynöistä useampaa lajiketta Ladaa, Tshizhovskajaa, Jukkaa ja muistaakseni Pepiä… en ole nyt ihan varma, koska itse ostin vain yhden Ladan ja Tshizhovskajan ja loput mies roudasi. Omenoista tuli yksi syysmelba, Antonovka ja Åkerö. Ennestään oli jo viisi omenapuuta istutettuna vuodelta 2021.
Ollaan myös istutettu monta uutta hedelmäpuuta. Nyt viimeisimpänä persikkaluumu. Jännittää, että selviääkö se näistä pakkasista. Kotimainen taimi ja luvattiin kestävyyttä. Mutta ei koskaan tiedä.
Mistä hankit niitä mainitsemiasi tomaatinsiemeniä?
Se on aina kevään tullessä jännää katsoa, että selvisikö kaikki puut/pensaat vai pääseekö poistohommiin. 😀 Toivotaan parasta! Ostin amishit Fröbankenin (frobanken.se) verkkokaupasta.
Meillä kävi kurpitsojen kanssa ihan samalla tavalla 2023, ensin tulikin uudelleen kylmää ja sitten sellaiset paahteet, että puolet esikasvatetuista tuupertuivat siihen. Tänä vuonna aion mennä 50-50 periaatteella. Muutamia esikasvatuksen kautta ja varmuuden vuoksi toinen satsi siemeninä.
Mä en edes tajunnut kurpitsoja esikasvattaa viime vuonna. Tuikkasin maahan ja ajattelin, ettei tästä mitään tullut. Ostin yhden kesäkurpitsataimen ja ne mun istuttamat siemenet jyräsi lopulta tämän ”pidempää kasvaneen” taimen. Ensi vuonna jotain ajattelin silti esikasvattaa, mutta päärooli suorakylvöillä ainakin kurpitsojen osalta. Saavat silti ihan hyvän kasvukauden, jos nyt kesää riittää melko normaalisti. Viimeiset pari vuotta vähän kuin loppunut kesken. 😀
Kanat kasvimaalla ovatkin varmaan kaksiteräinen miekka, auttavat kuopsuttelemalla, mutta saattavat innostua myös sadon tuhoamisen kanssa. Meillä on aitauksena risuaita, ei kaunis, mutta ajaa asiansa, on muuttanut (mikä oli tarkoituskin) kasvimaan ilmastoa lämpimämpään suuntaan, aita on vain kolmella sivulla, mutta jostain syystä peurat ei sinne sisälle mene lämpimään aikaan, talvella menevät ja saavatkin mennä, sinne jätetyt sadonrippeet on ihan heille tarkoitettua talven kylmyyteen. Blogisi oli minulle aivan uusi, mukava kun olet joukossamme.
Moi! Olen ollut vauvan syntymän johdosta poissa muutaman kuukauden blogimaailmasta, mutta uusi vuosi ja niiiiiin… palailin. 😀 Kiva tavata! Mä olen yleensä värvännyt lapset katsomaan, ettei kanat mene sipulipenkkiin, mutta eipä heilläkään keskittyminen kestä kauaa. Meillä kanat ja ankat ulkoilee vain valvotusti, kun kettuja jne. joka nurkan takana. Kasvimaalle en kanoja päästä, vaikka ompa pari heistä sinne luikkinut avoimesta portista, mutta sieltä onkin tullut sitä emännän puolesta lähtö nopeaan… Meillä peuroja niin kamalasti, että joka suunnasta oltava kiinni portti. Tuo kaukaisempi kolkka saa nyt toistaiseksi pysyä sellaisena kuin on, jos nyt vaan tuen paremmin (lumi painanut viime vuosina sitä paljon), mutta tämä talon edusta olisi kiva saada nätimmäksi, kun kasvimaata kuitenkin katsellaan paljon ja se on meidän takapihalla isossa roolissa.
Mä olen oppinut pitämään lehtikaalista (oikein käsiteltynä) ja voi kunpa muistaisin istuttaa sitä punasipulien rinnalle. Kesäkurpitsaa varten hankin lopulta spiraalileikkurin, eli jospa ensi kesänä en päästäisi niitä kasvamaan liian isoiksi. Mäkin toivon enemmän satoa peruslajikkeiden osalta, juuresten ja kaalien. Tomaateissa olen onnistunut saamaan kellariin talteen kastikkeita yhdellä lajikkeella. Kerran kokeilin vaihtaa, mutta palasin äkkiä amateur-nimiseen tomaattilajikkeeseen 😀 Pysyn ehkä sillä tasolla hamaan tulevaisuuteen. Mukavaa keväänodotusta sinne!
Spiraalileikkuri voisi pelastaa muutaman kesäkurpitsan ihan omaan suuhunkin… 😀 Pitää pistää hankintalistalle. Olen joskus ihan vain kuorintaveitsellä vedellyt kurpitsasta mukavia ”nauhoja”, mutta se on kyllä vähän vaivalloista. Täytyy laittaa amateur kokeiluun. Olen ollut vähän pettynyt edellisiin lajikkeisiini (hilda, sparta, tigerella, tiny tim), mutta se voi johtua kyllä viljelijästäkin… Mukavaa kevään odotusta sinnekin!
Jään odottaan millainen aita on tulossa! Meillä on aivan järkyttävä peura/kaurisongelma ja nyt kun pitäisi perustaa kasvimaata ja marjatarha, aita on aika korkealla mun kiinnostuslistalla! Pitäisi olla tarpeeksi korkea, mielellään kivan näköinen ja toivottavasti kohtuuhintainenkin 😅
Jäädään molemmat odottamaan, mitä tulee, koska mä kauhulla jo odotan, että minä ”vähän-sinnepäin-Riikka” lähtee rakentelee aitaa. Toisaalta ehkä siksi ihastuin siihen Instassa nähtyyn aitaukseen, koska se vaikutti siltä, että jopa mä selviän siitä. Tosiaan korkea aita pitää olla. Mulla on toi 180cm, mutta kyllä ne peurat siitäkin (kuulemma) yli pääsee, jos haluaa. Mä en ole vielä kohdannut sellaista ongelmaa. Täällä on onneksi muutakin syötävää kesäisin, ettei ne ole nähneet vaivaa hyppiä noin korkealle. Mutta, mä aion uudelleenkäyttää tämän jo olemassa olevan verkon, niin hyvin se menee – toivottavasti.
Kätevää, kun kanat ja ankat syövät viljelystä yli jäävät tuotteet. Vaikka syövät niitäkin kasveja, joita ei pitäisi. Mukavia jäteautomaatteja, josta vielä tulee muniakin.
Kyllä. Sinne menee melkein kaikki kasvimaajäte.
Tuntuu että pikkuhiljaa joutuu pohtimaan enemmänkin eläimille kasvatettavaa ruokaa. Rehujen hinnat tuntuu nousevan sellaisella vauhdilla. Hienoja onnistumisia ollut teillä ja toivotaan satoisaa vuotta nyt myös.
Niinpä. Siksi mä ajattelin kasvattaa tuollaisten ”helppojen” lajien määrää, koska voin syöttää niitä eläimille. Olen antanut nyt kesän ja syksyn laiduntaa vapaana, mutta kieltämättä rehuasioissa pitää alkaa miettimään asioita, ankatkin syö ihan kauheasti… Lisäksi olen ostanut vähän ”parempaa” rehua, niin aina tilauksen tehdessä puristaa rintaa siirtyä verkkopankin puolelle. Mutta toivotaan parempaa ja tuottoisaa vuotta myös teille!
Kivoja suunnitelmia! Valkosipuleista olen suorastaan kade, sillä ne jäivät itsellä syksyllä istuttamatta.
Itse en ole saanut vielä kertaakaan tomaattia onnistumaan. Meillä ei ole kasvihuonetta, joten olen mennyt amppelitomaateilla, mutta kun olen vähän laiska kastelun ja lannoituksen suhteen niin sato on jäänyt laihaksi.
Kesäkurpitsasta totean sen verran että lajike vaikuttaa siinä paljon onko suun mukaista. Minä en esim pidä lainkaan keltaisesta kesäkurpitsasta, mutta tummanvihreää syön kesän mittaan raakana kurkun tapaan. Tärkeää on myös ettei ne kasva liian isoksi, silloin maku kitkeröityy ja tulee vähän puumaisemmaksi.
Meillä valkosipulit ovat samalla tavalla huippu tärkeitä. Ostin Sonja Lumpeen tomaatti-kirjan ja siellä on lopussa todella herkullisen oloisia reseptejä tomaatille. Meillä kesäkurpitsan sato ylittää aina oman käytön ja naapurit ovat saaneet niitä myös yllin kyllin. Pitäisi opetella säilömään niitä, jotta pystyisi nauttimaan sadosta myös talvella. Keltainen kesäkurpitsa on sitten taas meillä suositumpi kuin vihreä.