kotikoulu

Kotikoulu Krutbackenilla

Siirryimme lokakuussa, kesken lukuvuotta, julkisesta koulusta kotikouluun kolmasluokkalaisen lapsemme kanssa. Päätös ei ollut helppo, ja olimme melko hukassa aluksi. Pian tilanne alkoi selkenemään meille ja kun perehdyimme enemmän kotiopetukseen koulunkäyntimuotona, aloimme pitämään sitä meille sopivimpana järjestelmänä. Emme olleet suunnitelleet kotiopettavamme lapsiamme, emmekä ajatelleet, että se olisi tarpeen Suomessa, mutta toisin kävi. Olemme olleet kotikouluperhe jo muutaman kuukauden ajan ja aiomme sillä tiellä pysyä ainakin toistaiseksi. Toinen lapsemme aloittaa kotikoulussa ensimmäisen luokan syksyllä.

Kotikoulu on tavallaan hankala aihe. Se herättää ihmisissä tunteita, kuten ihmetystä, ahdistusta ja suoranaista vihaakin. Usko ja luottamus suomalaiseen koulujärjestelmään on kova, eikä siinä usein mahdu luottamusta tai uskoa toisenlaisiin ratkaisuihin. Tunteet, joista olemme saaneet osamme, eivät ole suoranaisesti olleet positiivisia tunteita. Vaikka moni meitä tsemppaakin, ja olemme niistä viesteistä aidosti otettuja ja kiitollisia, vahvimman vaikutuksen meihin tekevät kyseenalaistavat ja vähättelevät kommentit. ”Miksi ihmeessä teette näin”, ”miten lapsen sosiaaliset suhteet toimivat nyt – eihän hän saa kavereita”, ”eikö nyt kuitenkin kannattaisi laittaa vain kouluun”, ”miten te muka pystytte opettamaan – ettehän ole edes opettajia”.

Kysyin Instagramissa, mitä haluaisitte tietää kotikoulusta. Moni kysyi meidän valinnoista ja syistä, osa laajemmin, mitä ihmettä koko kotikoulujuttu on. Jaan tämän jutun siis kahteen osaa: yleiseen kotikoulutekstiin ja meidän kotikoulumatkaan.

Haluan kärkeen sanoa, että me olemme valinneet kotikoulun oman perheemme näkökulmasta, emme kenenkään muun. Se sopii meille, me pystymme toteuttamaan sen ja kaiken lisäksi haluamme sitä.

Kotikoulu on Suomessa täysin laillista ja varteenotettava vaihtoehto perinteiselle koulujärjestelmälle

Lainaan tähän alkuun Opetushallituksen verkkosivuja:

”Oppivelvollisen on osallistuttava perusopetuslain mukaisesti järjestettyyn perusopetukseen tai saatava muutoin perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot. Perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot ja taidot voi hankkia perusopetukseen osallistumisen sijasta esimerkiksi opiskelemalla kotona.”

– Opetushallitus

Kotikoulu, tai kotiopetus, on täysin laillista ja hyväksyttyä Suomessa. Kotiopetukseen tai siihen siirtymiseen ei tarvitse anoa lupaa. Ilmoitus kunnan opetuksesta vastaavalle taholle riittää. Harva perhe valitsee sitä kuitenkaan lapsensa opetusmuodoksi. Tähän vaikuttaa varmasti käsitys suomalaisesta koulujärjestelmästä, lähinnä sen ylivertaisuudesta, ja vanhempien/huoltajien tarve työaikaan sekä muut kotikoulua koskevat käsitykset. Suomessa on tällä hetkellä vain noin 400 kotioppijaa, mikä on mikroskooppinen määrä kaikista koululaisista. Syitä kotiopetukseen on useita. Oppilaina on niin sanottuna ”tavallisia” oppijoita, mutta myös erityisoppijoita. Kaikilla on oikeus kotikouluun. Joskus kotikoulu voi olla väliaikainen ratkaisu esimerkiksi pitkän ulkomailla oleilun takia.

Vanhemmat/huoltajat vastaavat opetuksesta ja opetusvälineistä sekä -materiaaleista. Tämän lisäksi julkista koulua käyville ”ilmaisena” tulevat kouluruoka ja -terveydenhuolto jäävät kotiopetuksesta olevalta pois ja vanhempien tulee vastata niistä. Vaikka vanhemmat soutavat kotiopetuksessa kaiken kasaan, valvoo asuinkunnan edustaja, joka yleensä on tutkiva opettaja, oppilaan kehitystä ja tekee siitä lausunnon. Tarkastuskertoja on normaalisti 1-2 vuodessa, mutta määrä ja tavat vaihtelevat kuntakohtaisesti. Vanhempi vastaa, että oppivelvollisuus täyttyy, mutta kunta tarkistaa kehityksen. Ilman valvontaa ei selviä, ja kunnan kanssa on tehtävä yhteistyötä. Mahdolliset päättötodistukset tulee hakea erikseen, koska niitä ei kotiopetuksessa oleva oppilas automaattisesti saa. Kotikoulua käyvä lapsi voi normaalisti käydä lukion, kirjoittaa ylioppilaaksi, mennä yliopistoon tai olla tekemättä niitä. Kaikki tiet ovat avoimia myös kotikoulun käyneille lapsille. Elämän jatkoa koskevat kysymykset käydään lapsen ja perheen kesken samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin.

Lisää aiheesta voi lukea esimerkiksi

Meidän kotikoulu

Syymme valita kotikoulu ei ollut pitkälle pohdittu, vaan lähinnä pakon sanelema. Olimme toki vuosien saatossa kuulleet kotikoulusta, mutta ajatelleet, ettei se Suomessa ole kovinkaan ”kannattavaa”. Emme tunne ketään, joka olisi kotiopettanut lapsiaan. Emme olleet totuuden nimissä ajatelleet, että kotikoulu tulisi meille ajankohtaiseksi.

En halua mennä tarkalleen siihen, miksi valitsimme ottaa kolmasluokkalaisemme kotikouluun. Se on yksityinen asia ja koskee useampaa henkilöä, mutta kokonaiskuvan kannalta voin sanoa, että meidän vanhempien oli itse pakko tehdä päätös, joka palvelisi lastamme parhaiten. Lapsen turvallisuudentunne oli horjunut pahasti. Sanon vielä, ettei ratkaisuumme liity oppimis- tai käyttäytymishäiriöitä lapsemme osalta.

Pieni kyläkoulu oli meille tärkeä tekijä, kun valitsimme uutta asuinpaikkaa. Kävi kuitenkin niin, ettei se sopinut meille. Kun aloimme koulusta eroamisen jälkeen kartoittamaan eri vaihtoehtoja, tuntui, ettei mikään oikein sopinut meille. Vaihtoehtoina oli iso koulu tai kaukana koulukuljetuksen vaativa pienempi koulu. Vaihtoehtoja pohtiessamme tutustuimme myös paremmin kotikouluun ja mietimme vanhempina yhdessä, mitä haluaisimme tarjota lapselle, joka oli ehtinyt käydä jo kahta koulua vähän yli kaksivuotisen koulutaipaleensa aikana (Helsingissä ensimmäinen luokka ja muuton jälkeen uudella paikkakunnalla). Miten voisimme tarjota lapselle vaihtoehdon, jossa hän viihtyy? Paljastui nopeasti, että korjaavaa kokemusta rakennettiin kotona.

Meidän perheessä on kaksi yrittäjää, jotka tekevät töitään hyvin joustavasti. Toisen työllä on toki tarkemmat raamit, eikä sitä voi keskeyttää. Teemme myös molemmat työmme kotoa käsin. Meillä on siis mahdollisuus panostaa ajallisesti lapsen kouluun. Aikaamme ei mene työmatkoihin eikä kellokortin kanssa työpaikalla fyysisesti. Kaiken lisäksi, haluamme panostaa tähän. Olemme opetusvastuussa vuorotellen. Äiti vastaa opetuksesta kolmena päivänä viikossa, isä kahtena.

Kysymykseen siitä, miten selviämme opetuksesta, vastaan, että olemme itsekin julkisen koulujärjestelmän tuloksia. Mikäli kokisimme itsemme vajaiksi, koulujärjestelmä olisi epäonnistunut opetuksessamme. Toiseksi, meillä molemmilla on useampi korkeakoulututkinto. Molemmilla on ylemmät korkeakoulututkinnot. Miehellä on myös pitkät jatko-opinnot takana ja itselläni on maisteritutkinnon lisäksi toisen alan alempi korkeakoulututkinto. Uskon, että pärjäämme enemmän kuin hyvin, vaikka suoranaisia pedagogiopintoja ei olekaan takana. Olemme lapsen vanhempia. Pärjäämme kyllä.

Koulupäivät menevät meillä melko nopeasti, koska keskeytyksiä, häiriöitä tai opettajan saatavuusongelmia ei ole. Aloitamme keskimäärin klo 8.30 aikoihin itsenäisellä opiskelulla ja normaalisti päivä on ohi klo 11.30-12 mennessä, yleensä jo aikaisemmin. Koulupäivän pituus on tauoista riippuen noin kolme tuntia. Se ei siis sido lasta tai aikuista opetukseen koko päiväksi.

”Miten jaksatte lapsianne kaiken päivää kotona?”, on ollut aika yleinen kysymys. Ymmärrän kysymyksen. Olenhan ennen tarvinnut ”taukoa” lapsistani, ja kyllä edelleen oma aika on tärkeää ja pidän siitä kiinni päivittäisten kävelyiden, pilateksen, muiden harrastusten sekä koti- ja pihatöiden avulla. En kuitenkaan koe tarvitsevani eroa lapsista. Sanon suoraan, pidän heidän kanssa olemisesta. Pidän perheeni kanssa olemisesta. Tarkoitan tällä, etten henkilökohtaisesti tarvitse päivään tuntien taukoa lapsista, vaikka kyllähän minäkin ihminen olen ja hermot kiristyvät. Kyllä, teen töitä, joudun tekemään kotitöitä (tai oikeastaan saan tehdä) ja ottamaan kiukut ja harmistukset vastaan pitkin päivää. Elämässä on monia asioita, eivätkä ne ole täydellisiä. Olemme perheenä pyrkineet tekemään elämästä omanlaisen. Siihen kuuluu useampi lapsi, kiireetön elämä ja läsnäolo. Niin ei ole ollut aina. Minä, perheen äiti, olen parantuva suorittaja. Nyt on toisin. Vuosien työ on tuonut tähän tilanteeseen ja kotikoulu on mahdollista henkisesti ja fyysisesti ehkä juuri sen takia.

Kotikoulun plussat

  • Vapaus ajan ja paikan suhteen
  • Yhdessä oleminen ja vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä
  • Lapseen tutustuminen uudella tavalla
  • Omien toimintamallien, oppimateriaalien ja -ohjelmien käyttö
  • Yleinen hallinnan tunne siitä, mitä lapsi oppii ja mistä hän saa tietoa
  • Lapsen omien vahvuuksien vahvistaminen ja kehittäminen, mikä ei julkisessa koulussa ole oikeasti (!) prioriteetti, kun kuljetaan massana eteenpäin
  • Häiriövapaa oppimisympäristö
  • Lapsella mahdollisuus vaikuttaa opetukseen, vaikka vanhempi toki määrittelee aina raamit
  • Laadukkaat sosiaaliset suhteet

Kotikoulun miinukset

  • Sitoo vanhempia ja vaatii paljon aikaa opetustilanteen ulkopuolellakin (on myös plussa!)
  • Taloudellisesti kuluttavampi järjestelmä (oppimismateriaalin, kouluruoan, terveyden ja ylimääräisten harrastusten johdosta)
  • Sitoo edelleen kunnan opetusjärjestelmiin tarkastavan opettajan muodossa
  • On melko yksinäistä puurtamista ja vastavirtaan uimista
  • Ihmisten negatiiviset asenteet

Mitä tulevaisuudessa?

Olemme päättäneet jatkaa kotikoulua ainakin toistaiseksi. Toinen lapsemme aloittaa koulutien syksyllä ja olemme päättäneet, että hän aloittaa kyläkoulun sijasta myös kotikoulussa esikoisemme rinnalla. Pääsemme siis ensimmäistä kertaa aloittamaan koulua kahden lapsen kanssa ja suunnittelemaan kouluvuosi alusta alkaen. Tämä lukuvuosi 2022-2023 tuli osittain suunniteltuna, koska kolmasluokkalainen ehti aloittaa kolmannen luokan julkisessa koulussa.

Kotikoulumme vaatii vielä muutoksia ja kehittymistä. Olemme toistaiseksi ikään kuin kopioineen koulun kotiimme, mikä ei välttämättä miellytä meitä. Yritämme jatkuvasti pohtia, miten saisimme tehtyä kodistamme paikan oppia, ei suoranaista koulua. Tämä vaatii vielä perehtymistä aiheeseen. Tällä hetkellä kuljemme eteenpäin oppien matematiikkaa, englantia, modersmålia (ruotsi), modersmålsinriktad finska (äidinkielen veroinen suomi), ympäristöoppia, tekstiili- ja puutyötä, taideaineita ja muita aineita yhdistäen opintosuunnitelma tukenamme.

Emme halua jumittautua ajatukseen, että kotikoulu on meillä pysyvä järjestelmä tai että, se jatkuu tiettyyn luokkaan asti. Teemme sitä niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä, olkoon se vaikka siihen asti, kun nuorin lapsi päättää, että kotikoulu oli nyt tässä. Meille tärkeintä on, että lapset voivat hyvin. Tämä ei ole meidän aikuisten projekti, teemme tätä lapsillemme. Kuitenkin, myös vanhempien jaksaminen on tärkeää tässä valinnassa. Paras palkka tähän mennessä on ollut tyytyväinen lapsi, joka on rauhoittunut, ja joka saa oppia rauhassa ja tehdä projekteja omien mielenkiinnon kohteiden mukaan.

Saatat myös pitää...

6 kommentti

  1. Olen seurannut ystäväni kotikoulua jo vuosia Englannissa ja vaikuttaa siltä, että siellä tuo on paljon yleisempää ja kotikouluttaville vanhemmille on myös omia verkostoja. Ja varmasti lapset saavat sosiaalisia kontakteja yllin kyllin harrastuksissa ja naapurien lasten kanssa leikkiessä 🙂

    1. Heippa! Kyllä kotikoulu on maailmalla paljon yleisempää kuin täällä (miinus Ruotsi, jossa ei ole sallittua lainkaan kotiopettaa lapsiaan). Täällä on Suomen kotikouluyhdistys, mutta enpä ole vieläkään saanut aikaiseksi liittyä sinne. Kotipetuksessa lapsia on kuitenkin tosi vähän, mutta uskoisin, että jonkun verkoston saisi aikaan. Ja en ole ollenkaan huolissani lasteni sosiaalisesta elämästä. Joskus tuntuu, että voisi olla rauhallisempaankin. 😀

  2. Kiitos tästä jutusta. Kotikoulu on ehdottomasti paras vaihtoehto lapsille. Itsekin otimme aikanaan 2. luokkalaisen pois koulusta kesken syyslukukauden. Olemme kotikouluperheiden vertaistuen antaja ja voit tutustua meihin ja jakamiimme vinkkeihin ja oppimateriaaleihin blogissamme kotikoulu.edublogs.org. Meiltä on myös ilmestynyt kauan odotettu Voimauttava kotiopettajaopas. Oletko jo tutustunut siihen? Oppimisen iloa kotikouluunne!

    1. Hei! Ja kiitos kommentista! Olen kyllä niinä päivinä kun harkittiin kotikoulua viimeisiä hetkiä, lukenut blogiasi. Käyn tutustumassa oppaaseen. Mukavaa loppulukuvuotta teille! 🙂

  3. Paula says:

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Harkitessani omien lasten kotikouluttamista tulevaisuudessa tällaiset tekstit antavat luottoa ja inspiraatiota.

    1. Kiitos kommentista! Kotikoulu on ollut meille oikein positiivinen kokemus ja haluan sellaista viestiä maailmalle lähettää. Toivekkuutta omaan mahdolliseen kotikoulumatkaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *